Kansanperinne ja käyttö
Moringa oleifera on parhaiten tunnettu Moringacae-kasvisuvusta. Sitä pidettiin suuressa arvossa jo antiikin aikana – roomalaiset, kreikkalaiset ja egyptiläiset erottelivat siemenistä syötävää öljyä, jota käytettiin myös hajusteissa ja ihovoiteissa. 1800-luvulla eurooppalaiset käyttivät öljyä koneiden voiteluun ja ihovoiteisiin. Palkoja on käytetty ruokiin mm. Intiassa ja lehtiä on syöty Länsi-Afrikassa ja osissa Aasiaa.
Moringan lehtiä on käytetty kansanlääkinnässä hoitona moneen vaivaan. Intiassa kasvilla on hoidettu mm. astmaa, ahdistuneisuutta, koleraa, päänsärkyjä ja verenpaineongelmia. Malesiassa ja Puerto Ricossa sillä on hoidettu suolistomatoja. Guatemalassa kasvilla on lääkitty ihotauteja ja paiseita. Filippiineillä sillä on hoidettu anemiaa ja parannettu heikkoa maidontuotantoa.
Moringa oleiferan vihreitä, raakoja palkoja syödään vihreiden papujen tapaan valmistettuna. Ne maistuvat hitusen parsalta. Kypsemmistä paloista poistetaan usein siemenet, jotka syödään papujen tapaan, tai paahdetaan kuten pähkinät. Kukat ovat keitettynä syötäviä, ja maistuvat sieniltä. Silputuista juurista tehdään piparjuuren tapaan käytettävää kastiketta, vaikkakin juuret sisältävät myrkkyjä, joten juuria tulisi nauttia vain pieniä määriä. Lehtiä syödään Filippiineillä, Etelä-Intiassa ja Afrikassa.
keskiviikko, 9. helmikuuta 2011
lauantai, 5. helmikuuta 2011
Cymbopogon citratus
Kasvatus
Cymbopogon citratus on sitruunaruohoihin kuuluva kasvi, joka viihtyy runsaassa valossa ja tarvitsee suhteellisen paljon juuritilaa. Kesäisin ruukut voi siirtää ulos, mutta kasvit on syytä talvehdituttaa viileässä (alle 10C) tilassa, kuten maakellarissa, sillä Suomen talvet ovat niille liian kylmät. Vaihtoehtoisesti kasvia voi kasvattaa yksivuotisena ulkona, tai kokonaan sisätiloissa. Käytä vähäravinteista multaa, joka ei paakkuunnu herkästi.
Kastele multa. Kylvä siemenet kostean mullan pinnalle ja ripottele päälle hyvin ohut kerros hiekkaa, multaa tai vermikuliittia estämään kosteuden liian nopeaa haihtumista. Sumuttele multa vielä päältä märäksi ja peitä ruukku muovikelmulla tai muulla vastaavalla (mikäli et käyttänyt vermikuliittia siementen peittämiseen).
Itäminen tapahtuu huoneenlämmössä muutamassa viikossa. Itämisen jälkeen multaa on syytä kastella kohtalaisesti, mutta antaa sen kuivua kasteluiden välissä riittävästi.
Cymbopogon citratus on sitruunaruohoihin kuuluva kasvi, joka viihtyy runsaassa valossa ja tarvitsee suhteellisen paljon juuritilaa. Kesäisin ruukut voi siirtää ulos, mutta kasvit on syytä talvehdituttaa viileässä (alle 10C) tilassa, kuten maakellarissa, sillä Suomen talvet ovat niille liian kylmät. Vaihtoehtoisesti kasvia voi kasvattaa yksivuotisena ulkona, tai kokonaan sisätiloissa. Käytä vähäravinteista multaa, joka ei paakkuunnu herkästi.
Kastele multa. Kylvä siemenet kostean mullan pinnalle ja ripottele päälle hyvin ohut kerros hiekkaa, multaa tai vermikuliittia estämään kosteuden liian nopeaa haihtumista. Sumuttele multa vielä päältä märäksi ja peitä ruukku muovikelmulla tai muulla vastaavalla (mikäli et käyttänyt vermikuliittia siementen peittämiseen).
Itäminen tapahtuu huoneenlämmössä muutamassa viikossa. Itämisen jälkeen multaa on syytä kastella kohtalaisesti, mutta antaa sen kuivua kasteluiden välissä riittävästi.
Moringa oleifera
Kasvatus
Moringa oleifera on nopeakasvuinen puu, joka viihtyy hyvin vaikkapa bonsaina ruukussa. Se on äärimmäisen helppo kasvatettava. Liota siemeniä vesilasissa huoneenlämmössä hieman reilun vuorokauden ajan, niin että niiden kuori pehmenee ja ne alkavat turvota. Hautaa multaan noin puolen sentin syvyyteen. Kasvi ei ole nirso maaperän suhteen, joten melkeinpä mikä tahansa multa kelpaa. Kannattaa kuitenkin käyttää kuohkeaa ja hyvin vettä läpäisevää multaa juurimädän välttämiseksi. Käytä alta avointa ruukkua.
Siemenet itävät muutamassa viikossa, joskus jopa parin päivän kuluttua kylvämisestä. Kastele suhteellisen runsaasti, mutta anna mullan pinnan kuivua kasteluiden välillä. M. oleifera viihtyy runsaassa valossa, mutta tulee toimeen vähemmälläkin. Kesäisin kasvit voi siirtää ulos pihamaalle / parvekkeelle nauttimaan valohoidosta heti kun yöpakkasten vaara on ohi.
Moringa oleifera on nopeakasvuinen puu, joka viihtyy hyvin vaikkapa bonsaina ruukussa. Se on äärimmäisen helppo kasvatettava. Liota siemeniä vesilasissa huoneenlämmössä hieman reilun vuorokauden ajan, niin että niiden kuori pehmenee ja ne alkavat turvota. Hautaa multaan noin puolen sentin syvyyteen. Kasvi ei ole nirso maaperän suhteen, joten melkeinpä mikä tahansa multa kelpaa. Kannattaa kuitenkin käyttää kuohkeaa ja hyvin vettä läpäisevää multaa juurimädän välttämiseksi. Käytä alta avointa ruukkua.
Siemenet itävät muutamassa viikossa, joskus jopa parin päivän kuluttua kylvämisestä. Kastele suhteellisen runsaasti, mutta anna mullan pinnan kuivua kasteluiden välillä. M. oleifera viihtyy runsaassa valossa, mutta tulee toimeen vähemmälläkin. Kesäisin kasvit voi siirtää ulos pihamaalle / parvekkeelle nauttimaan valohoidosta heti kun yöpakkasten vaara on ohi.
Artemisia absinthium
Kasvatus
Artemisia absinthium eli koiruoho on monivuotinen kasvi, joka viihtyy Suomen oloissa mainiosti ulkosalla. Ulos istutettaessa on syytä ottaa huomioon, että koiruoho saattaa sukulaisensa pujon tavoin aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita ja levitä erittäin aggressiivisesti. Kuivassa ja vähäravinteisessa maaperässä kasvista tulee aromaattisempi ja pitkäikäisempi, joten kannattaa valita kasvatuspaikaksi suhteellisen karu maasto. Viihtyy runsaassa valossa / suorassa auringonpaisteessa, mutta pärjää myös varjossa.
Kylvä mullan pinnalle ripotellen jo varhain keväällä. Itäminen vie 2-26 viikkoa 15C lämpötilassa. Koiruohoa voi lisätä myös pistokkaiden avulla, jotka leikataan uusista, vielä vihreistä ja pehmeistä haaroista. Vanhemmat kasvin osat puutuvat, eikä pistokkaita ole enää helppo juurruttaa.
Koiruoho kasvaa 1m korkuiseksi ja 0,6m levyiseksi.
Artemisia absinthium eli koiruoho on monivuotinen kasvi, joka viihtyy Suomen oloissa mainiosti ulkosalla. Ulos istutettaessa on syytä ottaa huomioon, että koiruoho saattaa sukulaisensa pujon tavoin aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita ja levitä erittäin aggressiivisesti. Kuivassa ja vähäravinteisessa maaperässä kasvista tulee aromaattisempi ja pitkäikäisempi, joten kannattaa valita kasvatuspaikaksi suhteellisen karu maasto. Viihtyy runsaassa valossa / suorassa auringonpaisteessa, mutta pärjää myös varjossa.
Kylvä mullan pinnalle ripotellen jo varhain keväällä. Itäminen vie 2-26 viikkoa 15C lämpötilassa. Koiruohoa voi lisätä myös pistokkaiden avulla, jotka leikataan uusista, vielä vihreistä ja pehmeistä haaroista. Vanhemmat kasvin osat puutuvat, eikä pistokkaita ole enää helppo juurruttaa.
Koiruoho kasvaa 1m korkuiseksi ja 0,6m levyiseksi.
torstai, 9. joulukuuta 2010
Sida cordifolia
Kasvatus
Sida cordifolia eli bala on suhteellisen helposti kasvatettava pienikokoinen kasvi. Viihtyäkseen se tarvitsee runsaasti valoa ja vähäravinteista multaa. Siementen liottaminen huoneenlämpöisessä vedessä vuorokauden ajan ennen kylvöä edistää itämistä. Kylvä siemenet mullan pinnalle ja kastele. Pidä multa kosteana kunnes ne itävät. Itäminen saattaa kestää kymmenestä päivästä aina yli kolmeen kuukauteen asti. Itämisnopeus vaihtelee suuresti kasvikohtaisesti. Helpoin tapa pitää idätettävät siemenet kosteina on peittää ruukut muovikelmulla tai ohuilla, läpinäkyvillä pusseilla. Kasvi ei kestä kylmää, mutta on hyvä ruukkukasvi Suomen oloissa. Käytä alta avoimia ruukkuja, jotta vesi pääsee vaihtumaan riittävän tiheästi. Näin vähennät juurimädän mahdollisuutta.
Sida cordifolia eli bala on suhteellisen helposti kasvatettava pienikokoinen kasvi. Viihtyäkseen se tarvitsee runsaasti valoa ja vähäravinteista multaa. Siementen liottaminen huoneenlämpöisessä vedessä vuorokauden ajan ennen kylvöä edistää itämistä. Kylvä siemenet mullan pinnalle ja kastele. Pidä multa kosteana kunnes ne itävät. Itäminen saattaa kestää kymmenestä päivästä aina yli kolmeen kuukauteen asti. Itämisnopeus vaihtelee suuresti kasvikohtaisesti. Helpoin tapa pitää idätettävät siemenet kosteina on peittää ruukut muovikelmulla tai ohuilla, läpinäkyvillä pusseilla. Kasvi ei kestä kylmää, mutta on hyvä ruukkukasvi Suomen oloissa. Käytä alta avoimia ruukkuja, jotta vesi pääsee vaihtumaan riittävän tiheästi. Näin vähennät juurimädän mahdollisuutta.
Lobelia tupa
Kasvatus
Lobelia tupa on runsaassa valossa viihtyvä kasvi, joka kasvaa 2m korkuiseksi ja 1m levyiseksi pensaaksi. Se kestää melko huonosti kylmää (hetkittäisesti -10C), joten Suomen oloissa sitä on syytä pitää sisällä ruukkukasvina, lukuun ottamatta kesän ja alkusyksyn lämpimiä kuukausia.
Kasvi viihtyy jatkuvasti kosteassa mullassa, mutta maaperän on kuitenkin syytä olla ilmavaa, jotta vesi pääsee vapaasti virtaamaan pois – juuret saattavat mädäntyä, mikäli ne ovat jatkuvasti liian märässä maassa. Ruukkukasvina L. tupa on syytä istuttaa alta avoimeen ruukkuun, ja multana on hyvä käyttää kohtalaisen ravinteikasta kukkamultaa. Taimet saattavat viihtyä paremmin vähäravinteisessa mullassa, mutta tässä tapauksessa kasvit on syytä siirtää väkevämpään multaan heti kun taimet kasvavat kyllin isoiksi siirrettäviksi.
Kylvä siemenet mullan pinnalle, sumuta multa kosteaksi ja peitä kelmulla tms., jotta pinta ei pääse kuivumaan kesken itämisen. Itäminen tapahtuu muutaman viikon kuluessa.
Lobelia tupa on runsaassa valossa viihtyvä kasvi, joka kasvaa 2m korkuiseksi ja 1m levyiseksi pensaaksi. Se kestää melko huonosti kylmää (hetkittäisesti -10C), joten Suomen oloissa sitä on syytä pitää sisällä ruukkukasvina, lukuun ottamatta kesän ja alkusyksyn lämpimiä kuukausia.
Kasvi viihtyy jatkuvasti kosteassa mullassa, mutta maaperän on kuitenkin syytä olla ilmavaa, jotta vesi pääsee vapaasti virtaamaan pois – juuret saattavat mädäntyä, mikäli ne ovat jatkuvasti liian märässä maassa. Ruukkukasvina L. tupa on syytä istuttaa alta avoimeen ruukkuun, ja multana on hyvä käyttää kohtalaisen ravinteikasta kukkamultaa. Taimet saattavat viihtyä paremmin vähäravinteisessa mullassa, mutta tässä tapauksessa kasvit on syytä siirtää väkevämpään multaan heti kun taimet kasvavat kyllin isoiksi siirrettäviksi.
Kylvä siemenet mullan pinnalle, sumuta multa kosteaksi ja peitä kelmulla tms., jotta pinta ei pääse kuivumaan kesken itämisen. Itäminen tapahtuu muutaman viikon kuluessa.
Centella asiatica
Kasvatus
Centella asiatica eli Gotu Kola kasvaa suorassa auringossa tai osittaisessa varjossa mieluiten kosteassa tai märässäkin mullassa. Ulkona kasvatettaessa kasvia on helppo lisätä jakamalla juuripaakku missä tahansa kasvun vaiheessa, kunhan kasvusto on riittävän laakea jaettavaksi.
Kylvä siemenet märän mullan pinnalle ja ripottele päälle hyvin ohut kerros multaa. Sumuta mullan pinta märäksi ja peitä kelmulla kunnes siemenet itävät.
Centella asiatica eli Gotu Kola kasvaa suorassa auringossa tai osittaisessa varjossa mieluiten kosteassa tai märässäkin mullassa. Ulkona kasvatettaessa kasvia on helppo lisätä jakamalla juuripaakku missä tahansa kasvun vaiheessa, kunhan kasvusto on riittävän laakea jaettavaksi.
Kylvä siemenet märän mullan pinnalle ja ripottele päälle hyvin ohut kerros multaa. Sumuta mullan pinta märäksi ja peitä kelmulla kunnes siemenet itävät.
Eucalyptus globulus
Kasvatus
Eucalyptus globulus eli kuumepuu tarvitsee erittäin paljon valoa, mutta pärjää hyvin vähällä kastelulla ja miltei olemattomilla ravinteilla. Kylvä siemenet vähäravinteisen mullan pinnalle. Puu kestää lyhyen altistumisen -5C pakkaselle, joten sitä voi kesäisin pitää ulkona toukokuun lopusta melko pitkälle syksyyn, kunhan juuritila on riittävän iso, etteivät juuret kärsi satunnaisista yökylmistä.
6-8 viikon kylmäkäsittely ennen siementen kylvöä on monien lähteiden mukaan eduksi, mutta omissa testikylvöissä siemenet itivät ilman esikäsittelyäkin jo muutamassa viikossa.
E. globulus kasvaa erittäin nopeasti, joten sitä ei kannata laittaa liian isoon ruukkuun, mikäli kasvia haluaa pitää helposti siirreltävän kokoisena. Puuta on myös syytä latvoa usein, mikäli haluaa puskaisen ja tuuhean kasvuston, sillä ilman latvomista E. globulus kasvaa lähinnä pituutta eikä juurikaan haaroitu ennen kuin usean metrin korkuisena. Ensimmäisen kerran kasvi kannattaa latvoa noin 20cm korkuisena, ja sen jälkeen 40cm korkuisena.
Eucalyptus globulus eli kuumepuu tarvitsee erittäin paljon valoa, mutta pärjää hyvin vähällä kastelulla ja miltei olemattomilla ravinteilla. Kylvä siemenet vähäravinteisen mullan pinnalle. Puu kestää lyhyen altistumisen -5C pakkaselle, joten sitä voi kesäisin pitää ulkona toukokuun lopusta melko pitkälle syksyyn, kunhan juuritila on riittävän iso, etteivät juuret kärsi satunnaisista yökylmistä.
6-8 viikon kylmäkäsittely ennen siementen kylvöä on monien lähteiden mukaan eduksi, mutta omissa testikylvöissä siemenet itivät ilman esikäsittelyäkin jo muutamassa viikossa.
E. globulus kasvaa erittäin nopeasti, joten sitä ei kannata laittaa liian isoon ruukkuun, mikäli kasvia haluaa pitää helposti siirreltävän kokoisena. Puuta on myös syytä latvoa usein, mikäli haluaa puskaisen ja tuuhean kasvuston, sillä ilman latvomista E. globulus kasvaa lähinnä pituutta eikä juurikaan haaroitu ennen kuin usean metrin korkuisena. Ensimmäisen kerran kasvi kannattaa latvoa noin 20cm korkuisena, ja sen jälkeen 40cm korkuisena.
Prunella vulgaris
Kasvatus
Prunella vulgaris eli niittyhumala on Suomessa erinomaisesti viihtyvä kasvi, joka itää parhaiten viileässä ilmanalassa. Ulos kylvettäessä siemenet on siis syytä kylvää jo keväällä, tai vaihtoehtoisesti niitä voi esikasvattaa sisällä huoneenlämmössä poissa suorasta auringonpaisteesta. Kun kasvit ovat kasvaneet isommiksi ne voi siirtää ulos. Täysikasvuisina kasvit kestävät suoraakin auringonpaistetta, ja ovat nopeita leviämään. Kauniit kukat houkuttavat runsaasti pörriäisiä.
Niittyhumala viihtyy kosteassa mullassa, joten kastelun kanssa ei tarvitse nirsoilla. Kasvi pärjää sekä suorassa auringonpaisteessa, että aavistuksen varjoisemmillakin paikoilla. Siemeniä ei kylvettäessä peitetä, vaan en levitetään mullan pinnalle ja multa pidetään kosteana. Kasvi kasvaa 0,15m korkuiseksi ja 0,30m levyiseksi.
Prunella vulgaris eli niittyhumala on Suomessa erinomaisesti viihtyvä kasvi, joka itää parhaiten viileässä ilmanalassa. Ulos kylvettäessä siemenet on siis syytä kylvää jo keväällä, tai vaihtoehtoisesti niitä voi esikasvattaa sisällä huoneenlämmössä poissa suorasta auringonpaisteesta. Kun kasvit ovat kasvaneet isommiksi ne voi siirtää ulos. Täysikasvuisina kasvit kestävät suoraakin auringonpaistetta, ja ovat nopeita leviämään. Kauniit kukat houkuttavat runsaasti pörriäisiä.
Niittyhumala viihtyy kosteassa mullassa, joten kastelun kanssa ei tarvitse nirsoilla. Kasvi pärjää sekä suorassa auringonpaisteessa, että aavistuksen varjoisemmillakin paikoilla. Siemeniä ei kylvettäessä peitetä, vaan en levitetään mullan pinnalle ja multa pidetään kosteana. Kasvi kasvaa 0,15m korkuiseksi ja 0,30m levyiseksi.
Mimosa tenuiflora
Kasvatus
Mimosa tenuiflora (joka tunnetaan usein myös nimellä Mimosa hostilis) on kasvatukseltaan paljolti samanlainen kuin muut Mimosa-suvun kasvit ja akaasiat. Liota siemeniä ensin 20min ajan liki kiehuvan kuumassa vedessä (ei kuitenkaan aivan kiehuvassa!), jota on juuri sen verran, että se riittää peittämään siemenet. Siirrä sitten siemenet viileämpään veteen likoamaan. Kun siemenet turpoavat, ne tulisi kylvää välittömästi vähäravinteiseen ja hyvin vettä läpäisevään multaan niin, että ne eivät kuitenkaan ole kokonaan pimeässä. Kasvi tarvitsee itääkseen valoa. Itäminen on yleensä melko epätasaista, ja kestää 21-30 päivää. Noin 22C lämpötila on sopiva itämiselle, mutta kuumempikin käy.
Kastele M. tenuifloran taimia harvoin, sillä ne ovat herkkiä juurimädälle ja viihtyvät hyvin kuivassa ja kuumassa. Alta avoin ruukku on välttämätön, ja pienet taimet kannattaa istuttaa melko pieniin ruukkuihin (koska suurempi multamäärä varastoi kosteutta liian pitkäksi aikaa). Siirrä kasvit isompiin ruukkuihin vasta, kun ne ovat selvästi kasvattaneet juuritilansa täyteen.
Mimosa tenuiflora (joka tunnetaan usein myös nimellä Mimosa hostilis) on kasvatukseltaan paljolti samanlainen kuin muut Mimosa-suvun kasvit ja akaasiat. Liota siemeniä ensin 20min ajan liki kiehuvan kuumassa vedessä (ei kuitenkaan aivan kiehuvassa!), jota on juuri sen verran, että se riittää peittämään siemenet. Siirrä sitten siemenet viileämpään veteen likoamaan. Kun siemenet turpoavat, ne tulisi kylvää välittömästi vähäravinteiseen ja hyvin vettä läpäisevään multaan niin, että ne eivät kuitenkaan ole kokonaan pimeässä. Kasvi tarvitsee itääkseen valoa. Itäminen on yleensä melko epätasaista, ja kestää 21-30 päivää. Noin 22C lämpötila on sopiva itämiselle, mutta kuumempikin käy.
Kastele M. tenuifloran taimia harvoin, sillä ne ovat herkkiä juurimädälle ja viihtyvät hyvin kuivassa ja kuumassa. Alta avoin ruukku on välttämätön, ja pienet taimet kannattaa istuttaa melko pieniin ruukkuihin (koska suurempi multamäärä varastoi kosteutta liian pitkäksi aikaa). Siirrä kasvit isompiin ruukkuihin vasta, kun ne ovat selvästi kasvattaneet juuritilansa täyteen.
Peganum harmala
Kasvatus
Peganum harmala eli pilviharmikki on helppohoitoinen, kuivassa viihtyvä kasvi, joka tarvitsee menestyäkseen erittäin paljon valoa. Kesäisin sitä voi kasvattaa Suomessa ulkonakin, mutta talveksi kasvit on syytä siirtää jo hyvissä ajoin sisään, sillä pakkanen tappaa ne nopeasti. Kuitenkin mikäli maa on kuivaa, pystyy P. harmalan juurakko selviämään jopa -20C pakkasista.
Kasvi ei tarvitse runsasravinteista multaa, ja paras kasvualusta onkin hiekansekainen, vähäravinteinen multa, jonka vesi läpäisee helposti. Näin kasvit eivät kärsi liiasta kastelusta, mikä on usein pilviharmikille kohtalokasta.
Kylvä siemenet mullan pinnalle, ja paina kevyesti maahan tasaisella esineellä, kuten lautasen pohjalla, tiiliskivellä tms. Siemenet tarvitsevat itääkseen valoa, joten niitä ei tule peittää. Pidä maa kosteana, kunnes siemenet itävät, minkä jälkeen kastelua tulee vähentää. Kastele vasta, kun multa on kuiva useamman sentin syvyyteen asti. Paras tapa on kastella kerralla runsaasti, mutta harvoin. Ulkona kasvatettaessa pilviharmikki tuskin tarvitsee erillistä kastelua, sillä se kasvattaa todella syvät juuret ja pysyy hengissä pitkienkin kuivien jaksojen yli.
Peganum harmala eli pilviharmikki on helppohoitoinen, kuivassa viihtyvä kasvi, joka tarvitsee menestyäkseen erittäin paljon valoa. Kesäisin sitä voi kasvattaa Suomessa ulkonakin, mutta talveksi kasvit on syytä siirtää jo hyvissä ajoin sisään, sillä pakkanen tappaa ne nopeasti. Kuitenkin mikäli maa on kuivaa, pystyy P. harmalan juurakko selviämään jopa -20C pakkasista.
Kasvi ei tarvitse runsasravinteista multaa, ja paras kasvualusta onkin hiekansekainen, vähäravinteinen multa, jonka vesi läpäisee helposti. Näin kasvit eivät kärsi liiasta kastelusta, mikä on usein pilviharmikille kohtalokasta.
Kylvä siemenet mullan pinnalle, ja paina kevyesti maahan tasaisella esineellä, kuten lautasen pohjalla, tiiliskivellä tms. Siemenet tarvitsevat itääkseen valoa, joten niitä ei tule peittää. Pidä maa kosteana, kunnes siemenet itävät, minkä jälkeen kastelua tulee vähentää. Kastele vasta, kun multa on kuiva useamman sentin syvyyteen asti. Paras tapa on kastella kerralla runsaasti, mutta harvoin. Ulkona kasvatettaessa pilviharmikki tuskin tarvitsee erillistä kastelua, sillä se kasvattaa todella syvät juuret ja pysyy hengissä pitkienkin kuivien jaksojen yli.
Saponaria officinalis
Kasvatus
Saponaria officinalis eli rohtosuopayrtti on vanha hyötykasvi, jota kasvaa usein vanhoilla asutusalueilla viljelystä karanneena. Se on helppo perenna, joka kestää jopa 20C pakkasia. Siemenet itävät parhaiten, jos ne kylvetään keväällä niin aikaisin, että ne saavat vielä jonkinverran kylmää. Kylmästratifioinnin voi tehdä myös jääkaapissa: laita siemenet kosteaan multaan vaikkapa minigrip-pussin sisällä ja pidä jääkaapissa neljän viikon ajan. Tarkasta välillä onko itämistä tapahtunut, ja mikäli on, istuta itäneet siemenet.
Rohtosuopayrtti kasvaa 1m korkuiseksi ja 1m levyiseksi. Ulos istuttaessa on syytä huomioida, että kasvi on erittäin sitkeä ja leviää herkästi.
Saponaria officinalis eli rohtosuopayrtti on vanha hyötykasvi, jota kasvaa usein vanhoilla asutusalueilla viljelystä karanneena. Se on helppo perenna, joka kestää jopa 20C pakkasia. Siemenet itävät parhaiten, jos ne kylvetään keväällä niin aikaisin, että ne saavat vielä jonkinverran kylmää. Kylmästratifioinnin voi tehdä myös jääkaapissa: laita siemenet kosteaan multaan vaikkapa minigrip-pussin sisällä ja pidä jääkaapissa neljän viikon ajan. Tarkasta välillä onko itämistä tapahtunut, ja mikäli on, istuta itäneet siemenet.
Rohtosuopayrtti kasvaa 1m korkuiseksi ja 1m levyiseksi. Ulos istuttaessa on syytä huomioida, että kasvi on erittäin sitkeä ja leviää herkästi.
Psidium guajava
Kasvatus
Psidium guajava eli guava on trooppinen hedelmäpuu Etelä-Amerikasta, joka viihtyy monenlaisessa maaperässä ja kestää jopa ajottaisia halloja. Se ei ole herkkä kuivuudelle, eikä lyhytaikaiselle liikakastelullekaan, ja viihtyy parhaiten kosteassa ilmanalassa. Guavan siemenet itävät useimmiten 2-3 viikossa, mutta aikaa voi mennä jopa 8 viikkoa. Esikäsittely liottamalla kiehuvassa vedessä 5min ajan, tai liottaminen huoneenlämmössä kahden viikon ajan, nopeuttavat useimmiten itämistä. Siemenet säilyvät itävinä useamman kuukauden ajan, mutta ovat verrattain lyhytikäisiä. Ne kannattaakin istuttaa mahdollisimman pian.
Siemenestä kasvatetut guavat vaihtelevat suuresti, joten useimmiten kasvia lisätään pistokkailla ja juurakkoa jakamalla, kun hyvä yksilö on löydetty. Mikäli siis haluat kasvattaa guavaa hedelmien takia, kannattaa siemeniä idättää kerralla useampia kappaleita. Hyvissä kasvuoloissa guava alkaa tuottaa hedelmää jopa jo kolmantena kasvuvuotenaan. Parhaat hedelmät guava tuottaa, kun sillä on selvä lämpöero eri vuodenaikojen välillä, ja multa on riittävän ravinteikasta. Suurin osa guavista pystyy pölyttämään itsensä, mutta osa vaatii pölyttäjäksi toisen kasviyksilön. Tämänkin takia siemeniä on syytä istuttaa useampia.
Kesäisin guavat voi kantaa ruukkuineen pihalle, mutta ne kannattaa varmuuden vuoksi tuoda öisin sisään: lyhytaikainen altistuminen yli asteen pakkaselle voi tappaa kasvin, mutta useimmiten se selviää pienistä yöpakkasista, vaikka tiputtaakin herkästi kaikki lehtensä.
Guava on luonnossa noin 10m korkuinen, mutta ruukussa se jää paljon pienemmäksi. Guava on erinomainen kasvatettava esimerkiksi bonsai-kasvina, sillä sen runko on luumainen ja vanha kaarna kuoriutuu pois punaruskeina suikaleina, saaden guavan näyttämään erittäin vanhalta.
Psidium guajava eli guava on trooppinen hedelmäpuu Etelä-Amerikasta, joka viihtyy monenlaisessa maaperässä ja kestää jopa ajottaisia halloja. Se ei ole herkkä kuivuudelle, eikä lyhytaikaiselle liikakastelullekaan, ja viihtyy parhaiten kosteassa ilmanalassa. Guavan siemenet itävät useimmiten 2-3 viikossa, mutta aikaa voi mennä jopa 8 viikkoa. Esikäsittely liottamalla kiehuvassa vedessä 5min ajan, tai liottaminen huoneenlämmössä kahden viikon ajan, nopeuttavat useimmiten itämistä. Siemenet säilyvät itävinä useamman kuukauden ajan, mutta ovat verrattain lyhytikäisiä. Ne kannattaakin istuttaa mahdollisimman pian.
Siemenestä kasvatetut guavat vaihtelevat suuresti, joten useimmiten kasvia lisätään pistokkailla ja juurakkoa jakamalla, kun hyvä yksilö on löydetty. Mikäli siis haluat kasvattaa guavaa hedelmien takia, kannattaa siemeniä idättää kerralla useampia kappaleita. Hyvissä kasvuoloissa guava alkaa tuottaa hedelmää jopa jo kolmantena kasvuvuotenaan. Parhaat hedelmät guava tuottaa, kun sillä on selvä lämpöero eri vuodenaikojen välillä, ja multa on riittävän ravinteikasta. Suurin osa guavista pystyy pölyttämään itsensä, mutta osa vaatii pölyttäjäksi toisen kasviyksilön. Tämänkin takia siemeniä on syytä istuttaa useampia.
Kesäisin guavat voi kantaa ruukkuineen pihalle, mutta ne kannattaa varmuuden vuoksi tuoda öisin sisään: lyhytaikainen altistuminen yli asteen pakkaselle voi tappaa kasvin, mutta useimmiten se selviää pienistä yöpakkasista, vaikka tiputtaakin herkästi kaikki lehtensä.
Guava on luonnossa noin 10m korkuinen, mutta ruukussa se jää paljon pienemmäksi. Guava on erinomainen kasvatettava esimerkiksi bonsai-kasvina, sillä sen runko on luumainen ja vanha kaarna kuoriutuu pois punaruskeina suikaleina, saaden guavan näyttämään erittäin vanhalta.
Acmella oleracea
Kasvatus
Acmella oleracea eli parakrassi on kaunis koristekasvi, jota käytetään myös mausteena. Parakrassi ei kestä kylmää, joten Suomessa sitä voi kasvattaa sisällä monivuotisena tai ulkona yksivuotisena kesäkasvina. A. oleracea viihtyy lämpimässä paikassa, suorassa auringonpaisteessa tai osittaisessa varjossa. Se vaatii ravinteikkaan mullan ja melko paljon kastelua.
Istuta siemenet mullan pinnalle ripottelemalla ja pidä multa kosteana, kunnes ne itävät. Tämän jälkeen mullan kannattaa antaa kuivua pinnalta, jottei se pääse homehtumaan. Parkrassit ovat pienikokoisia (vain noin 20cm korkuisia), ja niitä kannattaakin istuttaa tiheästi isommalle alueelle.
A. oleracea saattaa olla vaikea saada siementämään, mutta mikäli siinä onnistuu, tulee jokaisen kukintopalleron punertavaan päähän lukuisia siemeniä.
Acmella oleracea eli parakrassi on kaunis koristekasvi, jota käytetään myös mausteena. Parakrassi ei kestä kylmää, joten Suomessa sitä voi kasvattaa sisällä monivuotisena tai ulkona yksivuotisena kesäkasvina. A. oleracea viihtyy lämpimässä paikassa, suorassa auringonpaisteessa tai osittaisessa varjossa. Se vaatii ravinteikkaan mullan ja melko paljon kastelua.
Istuta siemenet mullan pinnalle ripottelemalla ja pidä multa kosteana, kunnes ne itävät. Tämän jälkeen mullan kannattaa antaa kuivua pinnalta, jottei se pääse homehtumaan. Parkrassit ovat pienikokoisia (vain noin 20cm korkuisia), ja niitä kannattaakin istuttaa tiheästi isommalle alueelle.
A. oleracea saattaa olla vaikea saada siementämään, mutta mikäli siinä onnistuu, tulee jokaisen kukintopalleron punertavaan päähän lukuisia siemeniä.
Carica papaya
Kasvatus
Carica papaya on trooppinen hedelmäpuu, joka on erittäin näyttävä ruukkukasvi. Papaija alkaa kukkia yleensä jo 6-9kk ikäisenä ja on muutenkin erittäin nopeakasvuinen kasvi. Ensimmäiset hedelmät kypsyvät aikaisimmillaan jo 10kk itämisen jälkeen.
Ruukussa kasvatettaessa papaija tarvitsee runsaasti juuritilaa (mielellään vähintään 5-10l). Osa kasveista on hermafrodiitteja (eli niissä on sekä uros-, että naaraskukintoja), ja tällaiset kasvit voivat tuottaa hedelmiä yksinäänkin. Osa kasveyksilöistä tekee kuitenkin vain joko naaras- tai uroskukintoja, ja siten papaijapuita on syytä kasvattaa kerralla useampia kappaleita, mikäli mielii saada hedelmäsatoa.
Papaija kasvaa suorana ja oksattomana, palmumaiseen tapaan, niin että kasvin lehdet sijaitsevat kasvin latvustosta. Lehdet ovat erittäin suuria ja mikäli kasvuolot ovat hyvät – eli tärkeimpänä multa on ravinteikasta, valoa on riittävästi ja kasvi ei saa kylmää – papaija on palmumaisen komea kasvatettava.
Kylvä siemenet kosteaan multaan painamalla ja ripottele päälle sen verran multaa, että siemenet peittyvät. Pidä multa kosteana sumuttelemalla säännöllisesti, tai pingottamalla muovikelmua kostutettujen ruukkujen päälle, kunnes siemenet itävät. Papaija kestää huonosti siirtämistä, joten helpointa on kylvää useita siemeniä kuhunkin ruukkuun, ja nyppiä heikoimmat kasviyksilöt pois kasvun edistyessä.
Papaija on helppo kasvatettava, mutta kylvettäessä on syytä käyttää steriloitua multaa ja huuhtoa siemenet ennen kylvöä vaikkapa miedolla vetyperoksidiliuoksella, jota on saatavilla apteekeista ainakin 3% vahvuisena, mikä on sellaisenaan sopivaa. Vahvempi liuos on syytä laimentaa vedellä, sillä se voi olla liian vahvaa ja vahingoittaa siemeniä. Multa kannattaa steriloida uunissa vähintään 100C lämpöiseksi kuumentamalla. Mikäli steriili työskentely tehdään huolellisesti, pienenee taimien riski saada kasvisairauksia tai kärsiä homevahingoista huomattavasti.
Parin-kolmen vuoden välein kannattaa kerätä siemenet talteen hedelmistä, mikäli sellaisia on onnistunut saamaan, ja istuttaa seuraava papaijasukupolvi. Tämä on kannattavaa, koska hedelmien maku usein heikkenee ja määrä vähenee kasvien vanhetessa.
Papaijaa voidaan latvoa, jolloin siitä on mahdollista saada monihaarainen. Ilman latvomista kasvi kasvaa koko elinikänsä ajan, ja siten voi olla hankalan suuri sisätiloihin. Ulkona papaija ei Suomessa menesty, mutta kasvit voi kesäaikaan viedä aurinkoisina päivinä ulos valokylpyihin, kunhan ne muistaa tuoda sisälle yöksi kylmältä turvaan.
Itäminen tapahtuu usein muutamassa viikossa, mutta saattaa kestää pidempäänkin. Itämistä saattaa helpottaa siementen liottaminen vedessä 40 tunnin ajan ennen kylvöä. Siemenet, jotka turpoavat liotettaessa, tulisi kylvää välittömästi.
C. papaya haihduttaa runsaasti vettä suurien lehtiensä kautta, ja tarvitsee siten paljon kastelua, mutta se on myös herkkä juurimädälle, joten käytettävien ruukkujen on syytä olla alta avoimia ja mullan hyvin kuohkeaa ja vettä läpäisevää. Kevytsoran tai muun vastaavan huokoisen materiaalin sekoittaminen multaan on usein avuksi. Papaija tarvitsee runsaasti ravinteita, joten lannoitteita kannattaa käyttää. Sopiva lannoite on esimerkiksi BioBizzin BioGrow. Papaija käyttää runsaasti typpeä, joten kanankakkakin on sopiva lannoite.
Yleisin papaijan kuolinsyy lienee edellä mainittu juurimätä, joten kasteluiden välissä mulla on syytä antaa kuivua riittävästi. Mikäli multatila on verrattain pieni (3-5l), tätä ongelmaa tuskin ilmenee, sillä näin pienessä juuritilassa vesi vaihtuu tiheästi.
Carica papaya on trooppinen hedelmäpuu, joka on erittäin näyttävä ruukkukasvi. Papaija alkaa kukkia yleensä jo 6-9kk ikäisenä ja on muutenkin erittäin nopeakasvuinen kasvi. Ensimmäiset hedelmät kypsyvät aikaisimmillaan jo 10kk itämisen jälkeen.
Ruukussa kasvatettaessa papaija tarvitsee runsaasti juuritilaa (mielellään vähintään 5-10l). Osa kasveista on hermafrodiitteja (eli niissä on sekä uros-, että naaraskukintoja), ja tällaiset kasvit voivat tuottaa hedelmiä yksinäänkin. Osa kasveyksilöistä tekee kuitenkin vain joko naaras- tai uroskukintoja, ja siten papaijapuita on syytä kasvattaa kerralla useampia kappaleita, mikäli mielii saada hedelmäsatoa.
Papaija kasvaa suorana ja oksattomana, palmumaiseen tapaan, niin että kasvin lehdet sijaitsevat kasvin latvustosta. Lehdet ovat erittäin suuria ja mikäli kasvuolot ovat hyvät – eli tärkeimpänä multa on ravinteikasta, valoa on riittävästi ja kasvi ei saa kylmää – papaija on palmumaisen komea kasvatettava.
Kylvä siemenet kosteaan multaan painamalla ja ripottele päälle sen verran multaa, että siemenet peittyvät. Pidä multa kosteana sumuttelemalla säännöllisesti, tai pingottamalla muovikelmua kostutettujen ruukkujen päälle, kunnes siemenet itävät. Papaija kestää huonosti siirtämistä, joten helpointa on kylvää useita siemeniä kuhunkin ruukkuun, ja nyppiä heikoimmat kasviyksilöt pois kasvun edistyessä.
Papaija on helppo kasvatettava, mutta kylvettäessä on syytä käyttää steriloitua multaa ja huuhtoa siemenet ennen kylvöä vaikkapa miedolla vetyperoksidiliuoksella, jota on saatavilla apteekeista ainakin 3% vahvuisena, mikä on sellaisenaan sopivaa. Vahvempi liuos on syytä laimentaa vedellä, sillä se voi olla liian vahvaa ja vahingoittaa siemeniä. Multa kannattaa steriloida uunissa vähintään 100C lämpöiseksi kuumentamalla. Mikäli steriili työskentely tehdään huolellisesti, pienenee taimien riski saada kasvisairauksia tai kärsiä homevahingoista huomattavasti.
Parin-kolmen vuoden välein kannattaa kerätä siemenet talteen hedelmistä, mikäli sellaisia on onnistunut saamaan, ja istuttaa seuraava papaijasukupolvi. Tämä on kannattavaa, koska hedelmien maku usein heikkenee ja määrä vähenee kasvien vanhetessa.
Papaijaa voidaan latvoa, jolloin siitä on mahdollista saada monihaarainen. Ilman latvomista kasvi kasvaa koko elinikänsä ajan, ja siten voi olla hankalan suuri sisätiloihin. Ulkona papaija ei Suomessa menesty, mutta kasvit voi kesäaikaan viedä aurinkoisina päivinä ulos valokylpyihin, kunhan ne muistaa tuoda sisälle yöksi kylmältä turvaan.
Itäminen tapahtuu usein muutamassa viikossa, mutta saattaa kestää pidempäänkin. Itämistä saattaa helpottaa siementen liottaminen vedessä 40 tunnin ajan ennen kylvöä. Siemenet, jotka turpoavat liotettaessa, tulisi kylvää välittömästi.
C. papaya haihduttaa runsaasti vettä suurien lehtiensä kautta, ja tarvitsee siten paljon kastelua, mutta se on myös herkkä juurimädälle, joten käytettävien ruukkujen on syytä olla alta avoimia ja mullan hyvin kuohkeaa ja vettä läpäisevää. Kevytsoran tai muun vastaavan huokoisen materiaalin sekoittaminen multaan on usein avuksi. Papaija tarvitsee runsaasti ravinteita, joten lannoitteita kannattaa käyttää. Sopiva lannoite on esimerkiksi BioBizzin BioGrow. Papaija käyttää runsaasti typpeä, joten kanankakkakin on sopiva lannoite.
Yleisin papaijan kuolinsyy lienee edellä mainittu juurimätä, joten kasteluiden välissä mulla on syytä antaa kuivua riittävästi. Mikäli multatila on verrattain pieni (3-5l), tätä ongelmaa tuskin ilmenee, sillä näin pienessä juuritilassa vesi vaihtuu tiheästi.
Lobelia inflata
Kasvatus
Lobelia inflata eli rohtolobelia on äärettömän helppo kasvatettava. Siemenet kylvetään ripottelemalla mullan päälle, ja multa pidetään kosteana sumuttelemalla. Kastelukannun tai muun vastaavan käyttö ei kannata, sillä erittäin pienet siemenet huuhtoutuvat ruukun reunoille ja sieltä syvälle mullan sisään. Kosteuden varastoimiseksi voi ruukkujen päälle pingottaa esimerkiksi muovikelmua. Siemenet itävät huoneenlämmössä yleensä kahdessa viikossa.
L. inflata tarvitsee paljon valoa ja ravinteikasta multaa. Käytä mielellään alta avointa ruukkua, jotta kasvin juuret eivät lillu liiassa vedessä. Siemeniä kannattaa kylvää melko tiheästi, ja poistaa sitten itämisen edetessä heikoimmat taimet.
Hyvissä kasvuoloissa Lobelia inflata kasvaa 0,6m korkuiseksi ja 0,3m leveäksi. Suomen kesässä kasvia voi kasvattaa yksivuotisena, edellyttäen, että taimet esikasvattaa sisällä keväällä ja siirtää ulos aikaisintaan, kun viimeiset yöpakkaset ovat varmasti takanapäin. Mikäli kasvi halutaan kylvää suoraan ulos, kannattaa odottaa ainakin kesäkuuhun. Lisäksi kylvöalueella ei saa olla ruohoa tai muita kasveja, sillä L. inflata tarvitsee itääkseen valoa.
Lobelia inflata eli rohtolobelia on äärettömän helppo kasvatettava. Siemenet kylvetään ripottelemalla mullan päälle, ja multa pidetään kosteana sumuttelemalla. Kastelukannun tai muun vastaavan käyttö ei kannata, sillä erittäin pienet siemenet huuhtoutuvat ruukun reunoille ja sieltä syvälle mullan sisään. Kosteuden varastoimiseksi voi ruukkujen päälle pingottaa esimerkiksi muovikelmua. Siemenet itävät huoneenlämmössä yleensä kahdessa viikossa.
L. inflata tarvitsee paljon valoa ja ravinteikasta multaa. Käytä mielellään alta avointa ruukkua, jotta kasvin juuret eivät lillu liiassa vedessä. Siemeniä kannattaa kylvää melko tiheästi, ja poistaa sitten itämisen edetessä heikoimmat taimet.
Hyvissä kasvuoloissa Lobelia inflata kasvaa 0,6m korkuiseksi ja 0,3m leveäksi. Suomen kesässä kasvia voi kasvattaa yksivuotisena, edellyttäen, että taimet esikasvattaa sisällä keväällä ja siirtää ulos aikaisintaan, kun viimeiset yöpakkaset ovat varmasti takanapäin. Mikäli kasvi halutaan kylvää suoraan ulos, kannattaa odottaa ainakin kesäkuuhun. Lisäksi kylvöalueella ei saa olla ruohoa tai muita kasveja, sillä L. inflata tarvitsee itääkseen valoa.
Acacia maidenii
Kasvatus
Acacia maidenii on erittäin palkitseva kasvi, joka kestää kuivuutta ja heikkoravinteista maata, kunhan saa kylliksi valoa. Se soveltuu erinomaisesti vaikkapa bonsaikasvatukseen. Se viihtyy miltei kaikenlaisessa mullassa, mutta ei siedä juurten liiallista märkyyttä. Näin ollen kasvatusruukun on ehdottomasti oltava alta avoin ja mullan paakkuuntumatonta. Kasvin siementen idättäminen ei ole aivan tavanomaisin prosessi, mutta yhtä kaikki hyvin yksinkertainen.
Ensiksi siemenet asetetaan tyhjän juomalasin pohjalle, ja sitten niiden päälle kaadetaan kiehautettua, yhä höyryävän kuumaa vettä sen verran, että se riittäisi peittämään siemeniä kolme kertaa suuremman kappaleen. Siemenet jätetään likoamaan tähän veteen vähintään 12h ajaksi. Nopeiten pohjalle vajoavat ovat usein itävyydeltään parhaita.
Jo seuraavana päivänä osan siemenistä pitäisi olla turvonneita. Nämä itävät parhaiten, joten ne on syytä poimia samantien erilleen muiden joukosta, ja haudata muutaman millin syvyyteen vähäravinteiseen, hyvin vettä läpäisevään multaan. Kasvit pitävät kuivasta ja lämmöstä, joten kun ne pääsevät yli kriittisimmän kasvuvaiheensa ja ovat tehneet jo useamman lehtiparin, vähennä kastelu niin vähäiseksi kuin mahdollista, ilman että taimet pudottavat lehtiään.
Myös turpoamattomat siemenet kannattaa istuttaa vuorokauden liotuksen jälkeen, sillä A. maideniin taimet ovat herkkiä homeille, eikä siemeniä kannata siksi pitää vedessä itämiseen asti. Itäminen on parhaimmillaan 21-27C lämmössä.
Luonnossa A. maidenii kasvaa 15m korkuiseksi, mutta kestää huonosti kylmää, joten Suomessa ruukun koko rajoittaa suuresti sen kasvumahdollisuuksia. Hetkellisesti kasvi kestää kuitenkin jopa seitsemän pakkasasteen kylmyyttä, joten sitä voi huoletta pitää kesällä ulkona nauttimassa auringonpaisteesta.
Acacia maidenii on erittäin palkitseva kasvi, joka kestää kuivuutta ja heikkoravinteista maata, kunhan saa kylliksi valoa. Se soveltuu erinomaisesti vaikkapa bonsaikasvatukseen. Se viihtyy miltei kaikenlaisessa mullassa, mutta ei siedä juurten liiallista märkyyttä. Näin ollen kasvatusruukun on ehdottomasti oltava alta avoin ja mullan paakkuuntumatonta. Kasvin siementen idättäminen ei ole aivan tavanomaisin prosessi, mutta yhtä kaikki hyvin yksinkertainen.
Ensiksi siemenet asetetaan tyhjän juomalasin pohjalle, ja sitten niiden päälle kaadetaan kiehautettua, yhä höyryävän kuumaa vettä sen verran, että se riittäisi peittämään siemeniä kolme kertaa suuremman kappaleen. Siemenet jätetään likoamaan tähän veteen vähintään 12h ajaksi. Nopeiten pohjalle vajoavat ovat usein itävyydeltään parhaita.
Jo seuraavana päivänä osan siemenistä pitäisi olla turvonneita. Nämä itävät parhaiten, joten ne on syytä poimia samantien erilleen muiden joukosta, ja haudata muutaman millin syvyyteen vähäravinteiseen, hyvin vettä läpäisevään multaan. Kasvit pitävät kuivasta ja lämmöstä, joten kun ne pääsevät yli kriittisimmän kasvuvaiheensa ja ovat tehneet jo useamman lehtiparin, vähennä kastelu niin vähäiseksi kuin mahdollista, ilman että taimet pudottavat lehtiään.
Myös turpoamattomat siemenet kannattaa istuttaa vuorokauden liotuksen jälkeen, sillä A. maideniin taimet ovat herkkiä homeille, eikä siemeniä kannata siksi pitää vedessä itämiseen asti. Itäminen on parhaimmillaan 21-27C lämmössä.
Luonnossa A. maidenii kasvaa 15m korkuiseksi, mutta kestää huonosti kylmää, joten Suomessa ruukun koko rajoittaa suuresti sen kasvumahdollisuuksia. Hetkellisesti kasvi kestää kuitenkin jopa seitsemän pakkasasteen kylmyyttä, joten sitä voi huoletta pitää kesällä ulkona nauttimassa auringonpaisteesta.
Hypericum perforatum
Kasvatus
Hypericum perforatum eli mäkikuisma on kalkkipitoisessa maassa viihtyvä, kuivasta ja runsaasta valosta nauttiva monivuotinen kasvi. Kasvi itää 1-3kk aikana 10C lämpötilassa, joten ulos kylvettäessä kylvö on parasta tehdä jo hyvissä ajoin. Kasvi menestyy koko Suomessa ulkona, mutta sisäpuutarhassa on syytä huolehtia riittävästä valonsaannista ja hyvin vettä läpäisevästä mullasta. Käytä vähäravinteista kaktus- tai taimimultaa, joka ei paakkuunnu herkästi.
Siemenet kylvetään ripottelemalle päälle multaa, niin että ne hädin tuskin peittyvät. Pidä multa kosteana, kunnes taimet ovat muutaman sentin mittaisia. Tämän jälkeen kasvi kestää kuivuutta jo melkoisesti. Parhaiten kasvi kukkii suorassa auringonpaisteessa, mutta kasvaa puolivarjoisassakin, eikä siksi välttämättä vaadi sisällä kasvatettaessa tehokasta keinovaloa.
Kasvi kasvaa 0,9m korkuiseksi ja on leveydeltään 0,6m.
Hypericum perforatum eli mäkikuisma on kalkkipitoisessa maassa viihtyvä, kuivasta ja runsaasta valosta nauttiva monivuotinen kasvi. Kasvi itää 1-3kk aikana 10C lämpötilassa, joten ulos kylvettäessä kylvö on parasta tehdä jo hyvissä ajoin. Kasvi menestyy koko Suomessa ulkona, mutta sisäpuutarhassa on syytä huolehtia riittävästä valonsaannista ja hyvin vettä läpäisevästä mullasta. Käytä vähäravinteista kaktus- tai taimimultaa, joka ei paakkuunnu herkästi.
Siemenet kylvetään ripottelemalle päälle multaa, niin että ne hädin tuskin peittyvät. Pidä multa kosteana, kunnes taimet ovat muutaman sentin mittaisia. Tämän jälkeen kasvi kestää kuivuutta jo melkoisesti. Parhaiten kasvi kukkii suorassa auringonpaisteessa, mutta kasvaa puolivarjoisassakin, eikä siksi välttämättä vaadi sisällä kasvatettaessa tehokasta keinovaloa.
Kasvi kasvaa 0,9m korkuiseksi ja on leveydeltään 0,6m.
Valeriana officinalis
Kasvatus
Valeriana officinalis eli rohtovirmajuuri on eteläinen rantojen, puronvarsien ja kosteiden niittyjen kasvi, joka muistuttaa putkikasveja. Se kasvaa 1,5m korkeaksi ja 1m levyiseksi. V. officinalis menestyy ulkosalla Etelä-Suomessa.
Kasvi viihtyy parhaiten kuohkeassa ja ravinteikkaassa maassa, missä se saa runsaasti valoa ja riittävästi kosteutta. Talvehtiminen ei tuota vaikeuksia. Maahan varisseista siemenistä kasvi lisää itse itseään, ja virmajuuresta voi sopivissa olosuhteissa saada hankalan rikkakasvinkin puutarhaansa.
Siemenet vaativat itääkseen valoa, joten älä peitä niitä, vaan kylvä sen sijaan mullan pinnalle. Voit painaa siemeniä maahan kevyesti tasaisella esineellä.
Valeriana officinalis eli rohtovirmajuuri on eteläinen rantojen, puronvarsien ja kosteiden niittyjen kasvi, joka muistuttaa putkikasveja. Se kasvaa 1,5m korkeaksi ja 1m levyiseksi. V. officinalis menestyy ulkosalla Etelä-Suomessa.
Kasvi viihtyy parhaiten kuohkeassa ja ravinteikkaassa maassa, missä se saa runsaasti valoa ja riittävästi kosteutta. Talvehtiminen ei tuota vaikeuksia. Maahan varisseista siemenistä kasvi lisää itse itseään, ja virmajuuresta voi sopivissa olosuhteissa saada hankalan rikkakasvinkin puutarhaansa.
Siemenet vaativat itääkseen valoa, joten älä peitä niitä, vaan kylvä sen sijaan mullan pinnalle. Voit painaa siemeniä maahan kevyesti tasaisella esineellä.
Rivea (syn. Turbina) corymbosa
Kasvatus
Rivea corymbosa on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva päivänsinien sukuinen köynnöskasvi. Se on erittäin näyttävä, mutta jonkin verran vaativa kasvatettava. Kylvä siemenet vähäravinteiseen multaan pieniin ruukkuihin muutaman millin syvyyteen. Pidä multa kosteana, kunnes siemenet itävät, minkä jälkeen varo kastelemasta liian usein. Liiallinen kastelu tappaa taimet hyvin helposti, joten käytä ehdottomasti alta avoimia ruukkuja ja paakkuuntumatonta multaseosta.
Kun taimissa on muutama kunnollinen lehti, voi ne siirtää isompaan juuritilaan. R. corymbosa tarvitsee erittäin paljon valoa, ja huonoissa kasvuoloissa se on harvalehtinen ja nuokkuva. Kun kasvi voi hyvin, se puskee uusia lehtiä todella nopeasti. Päivänsinien tapaan R. corymbosa tekee erittäin kauniita kukkia, mutta kukinnan alkaminen saattaa vaatia melkoista kärsivällisyyttä.
Kasvi on alussa hentovartinen ja vaatii paljon tukea, mutta iän karttuessa sen varsi puutuu ja paksuuntuu. Kasvi vaatii pölytykseen hyönteisiä, joten sisällä kukkia saattaa joutua pölyttämään käsin, mikäli haluaa tuottaa jälkikasvua siemenistä. Toinen (kenties helpompi) vaihtoehto kukinnan odottamisen sijaan on leikata pistokkaita nuorista haaroista. 10-15cm pituinen pätkä on riittävä, kunhan siinä on muutama kunnollinen lehtipari. Pistokkaiden juurtuminen voi olla pitkällisen työn takana, joten juurrutushormonin (esim. BioBizzin RootJuice) käyttäminen on suositeltavaa.
Rivea corymbosa on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva päivänsinien sukuinen köynnöskasvi. Se on erittäin näyttävä, mutta jonkin verran vaativa kasvatettava. Kylvä siemenet vähäravinteiseen multaan pieniin ruukkuihin muutaman millin syvyyteen. Pidä multa kosteana, kunnes siemenet itävät, minkä jälkeen varo kastelemasta liian usein. Liiallinen kastelu tappaa taimet hyvin helposti, joten käytä ehdottomasti alta avoimia ruukkuja ja paakkuuntumatonta multaseosta.
Kun taimissa on muutama kunnollinen lehti, voi ne siirtää isompaan juuritilaan. R. corymbosa tarvitsee erittäin paljon valoa, ja huonoissa kasvuoloissa se on harvalehtinen ja nuokkuva. Kun kasvi voi hyvin, se puskee uusia lehtiä todella nopeasti. Päivänsinien tapaan R. corymbosa tekee erittäin kauniita kukkia, mutta kukinnan alkaminen saattaa vaatia melkoista kärsivällisyyttä.
Kasvi on alussa hentovartinen ja vaatii paljon tukea, mutta iän karttuessa sen varsi puutuu ja paksuuntuu. Kasvi vaatii pölytykseen hyönteisiä, joten sisällä kukkia saattaa joutua pölyttämään käsin, mikäli haluaa tuottaa jälkikasvua siemenistä. Toinen (kenties helpompi) vaihtoehto kukinnan odottamisen sijaan on leikata pistokkaita nuorista haaroista. 10-15cm pituinen pätkä on riittävä, kunhan siinä on muutama kunnollinen lehtipari. Pistokkaiden juurtuminen voi olla pitkällisen työn takana, joten juurrutushormonin (esim. BioBizzin RootJuice) käyttäminen on suositeltavaa.
Leonurus sibiricus
Kasvatus
Leonurus sibiricus eli siperiannukula on helppohoitoinen kasvi, joka viihtyy useimmissa maaperätyypeissä, suosien vähäravinteista kasvupaikkaa. Kasvia on viljelty sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Kasvi tuoksuu käsiteltäessä miellyttävältä. Ulkona, hyvissä kasvuolosuhteissa kasvi tekee siemeniä, jotka putoavat kasvin juurelle, taaten näin säilyvyyden talven yli. Kastelu on hyvä tehdä vasta kun multa on kunnolla kuivunut sentin-parin syvyyteen asti. Kuivuus saattaa kuitenkin helposti tappaa kasvin, joten kastelusta on pidettävä huolta.
Siperiannukulan siemeniä ei tarvitse peittää syvälle maahan, vaan riittää, että ne ripottelee mullan päälle, ja painaa niitä kevyesti maan sisään tasaisella esineellä. Siirrä taimet omiin ruukkuihinsa, kun ne ovat riittävän suuria käsiteltäviksi. Kasvin voi kesällä istuttaa myös ulos.
Kasvi viihtyy puolivarjoisassa ja suorassa auringonpaisteessa. Se kasvaa 1m korkeaksi ja 0,6m leveäksi. Sen lisääminen pistokkailla on erittäni helppoa; riittää, kun katkaistun kasvinosan työntää multaan – uusia juuria alkaa muodostua yleensä muutamassa viikossa. Juurrutushormonin (kuten BioBizzin RootJuice) käyttäminen voi nopeuttaa juurtumista.
Leonurus sibiricus eli siperiannukula on helppohoitoinen kasvi, joka viihtyy useimmissa maaperätyypeissä, suosien vähäravinteista kasvupaikkaa. Kasvia on viljelty sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Kasvi tuoksuu käsiteltäessä miellyttävältä. Ulkona, hyvissä kasvuolosuhteissa kasvi tekee siemeniä, jotka putoavat kasvin juurelle, taaten näin säilyvyyden talven yli. Kastelu on hyvä tehdä vasta kun multa on kunnolla kuivunut sentin-parin syvyyteen asti. Kuivuus saattaa kuitenkin helposti tappaa kasvin, joten kastelusta on pidettävä huolta.
Siperiannukulan siemeniä ei tarvitse peittää syvälle maahan, vaan riittää, että ne ripottelee mullan päälle, ja painaa niitä kevyesti maan sisään tasaisella esineellä. Siirrä taimet omiin ruukkuihinsa, kun ne ovat riittävän suuria käsiteltäviksi. Kasvin voi kesällä istuttaa myös ulos.
Kasvi viihtyy puolivarjoisassa ja suorassa auringonpaisteessa. Se kasvaa 1m korkeaksi ja 0,6m leveäksi. Sen lisääminen pistokkailla on erittäni helppoa; riittää, kun katkaistun kasvinosan työntää multaan – uusia juuria alkaa muodostua yleensä muutamassa viikossa. Juurrutushormonin (kuten BioBizzin RootJuice) käyttäminen voi nopeuttaa juurtumista.
Datura stramonium
Kasvatus
Datura stramonium eli hulluruoho on Suomen luonnossakin menestyvä kasvi, joka on erittäin näyttävä kukkiessaan. Se viihtyy köyhässä maaperässä, ja sietää melkoisen paljon kuivuutta. Kylvä siemenet multaan lähelle pintaa, niin että ne juuri juuri peittyvät, ja pidä multa kosteana. Itäminen kestää yleensä kolmesta kuuteen viikkoa.
Kastele harvoin, vasta kun multa on kunnolla kuivunut ainakin muutaman sentin syvyyteen, mutta kerralla vettä on kuitenkin hyvä antaa kohtalaisen paljon. Multa ei saisi paakkuuntua, sillä D. stramoniumin juuret jäävät silloin pieniksi ja kasvit eivät pärjää. Käytä aina alta avointa ruukkua, sillä liian pitkään märässä maassa kasvin juuret vahingoittuvat herkästi.
Kasvi kykenee itsepölytykseen, ja kukkien lakastuessa niiden tilalle kasvaakin näyttävä piikikäs siemenkota. Kun siemenet ovat kypsiä, kota halkeaa päästäen siemenet putoamaan maahan.
Hulluruoho viihtyy mm. kurpitsojen kanssa, ja tarvitsee runsaasti valoa, joten ulos kylvettäessä valitse aurinkoinen paikka, josta vesi pääsee virtaamaan nopeasti pois, mikäli ilmat ovat sateisia. Sitä ei tule kasvattaa tomaattien, perunoiden, tai muiden koisokasvien (Solanaceae) kanssa, sillä kasvi on erittäin herkkä tietyille ko. kasvisukua vaivaaville virustaudeille ja voi näin toimia taudinlevittäjänä.
Datura stramonium eli hulluruoho on Suomen luonnossakin menestyvä kasvi, joka on erittäin näyttävä kukkiessaan. Se viihtyy köyhässä maaperässä, ja sietää melkoisen paljon kuivuutta. Kylvä siemenet multaan lähelle pintaa, niin että ne juuri juuri peittyvät, ja pidä multa kosteana. Itäminen kestää yleensä kolmesta kuuteen viikkoa.
Kastele harvoin, vasta kun multa on kunnolla kuivunut ainakin muutaman sentin syvyyteen, mutta kerralla vettä on kuitenkin hyvä antaa kohtalaisen paljon. Multa ei saisi paakkuuntua, sillä D. stramoniumin juuret jäävät silloin pieniksi ja kasvit eivät pärjää. Käytä aina alta avointa ruukkua, sillä liian pitkään märässä maassa kasvin juuret vahingoittuvat herkästi.
Kasvi kykenee itsepölytykseen, ja kukkien lakastuessa niiden tilalle kasvaakin näyttävä piikikäs siemenkota. Kun siemenet ovat kypsiä, kota halkeaa päästäen siemenet putoamaan maahan.
Hulluruoho viihtyy mm. kurpitsojen kanssa, ja tarvitsee runsaasti valoa, joten ulos kylvettäessä valitse aurinkoinen paikka, josta vesi pääsee virtaamaan nopeasti pois, mikäli ilmat ovat sateisia. Sitä ei tule kasvattaa tomaattien, perunoiden, tai muiden koisokasvien (Solanaceae) kanssa, sillä kasvi on erittäin herkkä tietyille ko. kasvisukua vaivaaville virustaudeille ja voi näin toimia taudinlevittäjänä.
Lepidium meyenii
Kasvatus
Lepidium meyenii eli Maca-juuri on kotoisin Andien karuilta rinteiltä, ja viihtyy lähes viljelykelvottomissa olosuhteissa. Se kestää sekä porottavaa auringonpaistetta, että ajottaisia pakkasia (ainakin -10C asti). Lisäksi se kasvaa vähäravinteisessa, kivikkoisessa maaperässä. Juuret ovat kypsiä kerättäväksi yleensä 6-7 kuukautta siementen kylvämisen jälkeen, vaikkakin niiden kypsyminen voi kestää jopa 9 kuukautta. Kasvi on kykenevä pölyttämään itsensä, joten uusien siementen tuottaminen ei ole vaikeaa. Maca on mahdollisesti allelopaattinen, eli se saattaa estää ympäröivien kasvien kasvua erittämällä maaperään niiden kasvulle haitallisia aineita.
Siemenet on syytä kylvää lähelle mullan pintaa, ja kun taimet ovat riittävän suuria käsiteltäviksi, ne tulee siirtää omiin kasvatusastioihinsa. Mullan tulee olla kuohkeaa ja hyvin vettä läpäisevää, jotta juuret eivät pääse mädäntymään. Lisää multaan kevytsoraa tai muuta vastaavaa epäorgaanista materiaalia paremman ilmavuuden takaamiseksi. Sopiva sekoitussuhde on esimerkiksi 1/3 kevytsoraa.
Kasvin maanpäälliset osat ovat melko huomaamattomia, kooltaan 0,3m leveitä ja viitisen senttimetriä korkeita.
Lepidium meyenii eli Maca-juuri on kotoisin Andien karuilta rinteiltä, ja viihtyy lähes viljelykelvottomissa olosuhteissa. Se kestää sekä porottavaa auringonpaistetta, että ajottaisia pakkasia (ainakin -10C asti). Lisäksi se kasvaa vähäravinteisessa, kivikkoisessa maaperässä. Juuret ovat kypsiä kerättäväksi yleensä 6-7 kuukautta siementen kylvämisen jälkeen, vaikkakin niiden kypsyminen voi kestää jopa 9 kuukautta. Kasvi on kykenevä pölyttämään itsensä, joten uusien siementen tuottaminen ei ole vaikeaa. Maca on mahdollisesti allelopaattinen, eli se saattaa estää ympäröivien kasvien kasvua erittämällä maaperään niiden kasvulle haitallisia aineita.
Siemenet on syytä kylvää lähelle mullan pintaa, ja kun taimet ovat riittävän suuria käsiteltäviksi, ne tulee siirtää omiin kasvatusastioihinsa. Mullan tulee olla kuohkeaa ja hyvin vettä läpäisevää, jotta juuret eivät pääse mädäntymään. Lisää multaan kevytsoraa tai muuta vastaavaa epäorgaanista materiaalia paremman ilmavuuden takaamiseksi. Sopiva sekoitussuhde on esimerkiksi 1/3 kevytsoraa.
Kasvin maanpäälliset osat ovat melko huomaamattomia, kooltaan 0,3m leveitä ja viitisen senttimetriä korkeita.
Humulus lupulus
Kasvatus
Humulus lupulus eli humala on eräs ripeäkasvuisimmista kasveista, ja siten oivallinen vaikkapa puutarhan aitaamiseen. Se leviää helposti pistokkailla, joten kauniin aidan saat isuttamalla saman yksilön pistokkaita puusäleikön juurelle, mistä ne köynnöstelevät nopeasti. Humala viihtyy sekä suorassa auringonpaisteessa, että puolivarjoisassa, mutta liian hämärässä siitä tulee harvalehtinen. Sisällä kasvatettaessa on huomioitava, että kasvilla on riittävästi juuritilaa, sillä sen juuret kasvavat todella nopeasti. Käytä idättämiseen vähäravinteista multaa ja pieniä ruukkuja, mutta heti kun kasvissa on muutama kunnollinen lehtipari, voi sen siirtää ravinteikkaaseen kukkamultaan ja isompaan ruukkuun.
Humala on monivuotinen myös Suomessa, mikäli se ehtii kesän aikana kasvattaa kyllin suuret juuret selvitäkseen elossa talven yli. Maanpäälliset osat kuolevat pakkasessa, mutta seuraavana keväänä juuri puskee uusia versoja entisten tilalle.
Siemeniä kannattaa liottaa vesilasissa muutaman yön yli ennen multaan istuttamista. Sen jälkeen ne kylvetään hieman alle puolen sentin syvyyteen, ja multa pidetään kosteana, kunnes siemenet itävät. Siemenet itävät paremmin viileässä. Itäminen on yleensä nopeaa, mutta voi kestää yli kuukaudenkin. Kasvi yllättää monet kasvunopeudellaan, sillä se voi kasvaa jopa 5-6 metriä pituutta yhden kasvukauden aikana, mikäli kasvuolot ovat otolliset.
Humalassa on erilliset uros- ja naarasyksilöt, jotka ovat ulkonäöltään samanlaisia ennen kukintaa. Kukkivista kasveista naaraat on helppo erottaa siitä, että ne tekevät humalakävyiksi kutsuttuja kukintoja, jotka muistuttavatkin käpyjä, mutta ovat tahmeita ja tuoksuvat erittäin voimakkaasti. Uroskukinnot ovat melko mitäänsanomattoman näköisiä ja pieniä. Mikäli naaraskukintojen haluaa kypsyvän suuriksi, on uroskasvit syytä kitkeä, ennen kuin ne ehtivät pölyttää naaraat. Pölyttymisen jälkeen naaraskasvit tuottavat muhkeiden käpyjen sijasta siemeniä ja kävyt jäävät pieniksi.
Humulus lupulus eli humala on eräs ripeäkasvuisimmista kasveista, ja siten oivallinen vaikkapa puutarhan aitaamiseen. Se leviää helposti pistokkailla, joten kauniin aidan saat isuttamalla saman yksilön pistokkaita puusäleikön juurelle, mistä ne köynnöstelevät nopeasti. Humala viihtyy sekä suorassa auringonpaisteessa, että puolivarjoisassa, mutta liian hämärässä siitä tulee harvalehtinen. Sisällä kasvatettaessa on huomioitava, että kasvilla on riittävästi juuritilaa, sillä sen juuret kasvavat todella nopeasti. Käytä idättämiseen vähäravinteista multaa ja pieniä ruukkuja, mutta heti kun kasvissa on muutama kunnollinen lehtipari, voi sen siirtää ravinteikkaaseen kukkamultaan ja isompaan ruukkuun.
Humala on monivuotinen myös Suomessa, mikäli se ehtii kesän aikana kasvattaa kyllin suuret juuret selvitäkseen elossa talven yli. Maanpäälliset osat kuolevat pakkasessa, mutta seuraavana keväänä juuri puskee uusia versoja entisten tilalle.
Siemeniä kannattaa liottaa vesilasissa muutaman yön yli ennen multaan istuttamista. Sen jälkeen ne kylvetään hieman alle puolen sentin syvyyteen, ja multa pidetään kosteana, kunnes siemenet itävät. Siemenet itävät paremmin viileässä. Itäminen on yleensä nopeaa, mutta voi kestää yli kuukaudenkin. Kasvi yllättää monet kasvunopeudellaan, sillä se voi kasvaa jopa 5-6 metriä pituutta yhden kasvukauden aikana, mikäli kasvuolot ovat otolliset.
Humalassa on erilliset uros- ja naarasyksilöt, jotka ovat ulkonäöltään samanlaisia ennen kukintaa. Kukkivista kasveista naaraat on helppo erottaa siitä, että ne tekevät humalakävyiksi kutsuttuja kukintoja, jotka muistuttavatkin käpyjä, mutta ovat tahmeita ja tuoksuvat erittäin voimakkaasti. Uroskukinnot ovat melko mitäänsanomattoman näköisiä ja pieniä. Mikäli naaraskukintojen haluaa kypsyvän suuriksi, on uroskasvit syytä kitkeä, ennen kuin ne ehtivät pölyttää naaraat. Pölyttymisen jälkeen naaraskasvit tuottavat muhkeiden käpyjen sijasta siemeniä ja kävyt jäävät pieniksi.
Nepeta cataria
Kasvatus
Nepeta cataria eli aitokissanminttu on helppo kasvatettava, joka viihtyy vähäravinteisessa ja hiekkaisessa maaperässä, mutta mikäli multa on kyllin hyvin vettä läpäisevää, pärjää se myös ravinteikkaammassa maassa. Kasvi pärjää parhaiten runsaassa valossa, ja siksi se kannattaakin ulosistutettaessa sijoittaa paikkaan, joka saa suoraa auringonpaistetta mahdollisimman paljon.
Aitokissanminttu on erittäin nopeakasvuinen, mikäli kasvuolot ovat suotuisat, ja ehtii kasvaa yhden kesän aikana siemenestä täysikasvuiseksi. Se kasvaa noin 1m korkuiseksi, ja 0,6m levyiseksi. N. cataria tekee kauniita kukkia, joista siemenet saa kerättyä pelkällä ravistuksella, kunhan ne ovat kyllin kypsiä. Siemenet säilyvät viiden vuoden ajan, joten muutama täysikasvuiseksi asti kasvatettu aitokissanminttu takaa seuraaviksi vuosiksi uusia kasviyksilöitä.
Erittäin pienet siemenet kylvetään mullan pinnalle ripotellen ja multa pidetään kosteana, mieluiten sumuttelemalla, sillä vähänkin suurempi vesimäärä huuhtoo siemenet helposti mullan koloihin tai ruukun reunoille. Itäminen on melko nopeaa, yleensä 2-3 viikkoa.
Nepeta cataria eli aitokissanminttu on helppo kasvatettava, joka viihtyy vähäravinteisessa ja hiekkaisessa maaperässä, mutta mikäli multa on kyllin hyvin vettä läpäisevää, pärjää se myös ravinteikkaammassa maassa. Kasvi pärjää parhaiten runsaassa valossa, ja siksi se kannattaakin ulosistutettaessa sijoittaa paikkaan, joka saa suoraa auringonpaistetta mahdollisimman paljon.
Aitokissanminttu on erittäin nopeakasvuinen, mikäli kasvuolot ovat suotuisat, ja ehtii kasvaa yhden kesän aikana siemenestä täysikasvuiseksi. Se kasvaa noin 1m korkuiseksi, ja 0,6m levyiseksi. N. cataria tekee kauniita kukkia, joista siemenet saa kerättyä pelkällä ravistuksella, kunhan ne ovat kyllin kypsiä. Siemenet säilyvät viiden vuoden ajan, joten muutama täysikasvuiseksi asti kasvatettu aitokissanminttu takaa seuraaviksi vuosiksi uusia kasviyksilöitä.
Erittäin pienet siemenet kylvetään mullan pinnalle ripotellen ja multa pidetään kosteana, mieluiten sumuttelemalla, sillä vähänkin suurempi vesimäärä huuhtoo siemenet helposti mullan koloihin tai ruukun reunoille. Itäminen on melko nopeaa, yleensä 2-3 viikkoa.
Nicotiana rustica
Kasvatus
Nicotiana rustica eli kotoisammin kessu tai palturitupakka on harvoja tupakkalajikkeita, jotka kasvavat mainiosti Suomenkin lyhyessä kesässä. Kessu sietää pienestä pitäen runsasravinteista multaa, joten siemenet voi istuttaa suoraan kukkamultaan. Älä peitä pieniä siemeniä, vaan ripottele ne suoraan mullan pinnalle. Pidä multa kosteana ja anna taimille runsaasti valoa, sillä muuten niistä kasvaa harvalehtisiä ja varret tapaavat venyä tavallista hontelommiksi. Jotta N. rustica saadaan kukkimaan, tulee sen saada valoa yli 14h/vrk.
Siemenet ovat nopeita itämään (yleensä 10-20 päivää 20C lämmössä), mutta kastelun kanssa on syytä varoa, sillä pienet taimet huuhtoutuvat helposti veden mukana mullan koloihin tai ruukun reunoille. Alussa kastelu onkin parasta toteuttaa sumuttamalla. Kasvi kasvaa 1,5m korkuiseksi ja on kukkiessaan erittäin näyttävä.
Nicotiana rustica eli kotoisammin kessu tai palturitupakka on harvoja tupakkalajikkeita, jotka kasvavat mainiosti Suomenkin lyhyessä kesässä. Kessu sietää pienestä pitäen runsasravinteista multaa, joten siemenet voi istuttaa suoraan kukkamultaan. Älä peitä pieniä siemeniä, vaan ripottele ne suoraan mullan pinnalle. Pidä multa kosteana ja anna taimille runsaasti valoa, sillä muuten niistä kasvaa harvalehtisiä ja varret tapaavat venyä tavallista hontelommiksi. Jotta N. rustica saadaan kukkimaan, tulee sen saada valoa yli 14h/vrk.
Siemenet ovat nopeita itämään (yleensä 10-20 päivää 20C lämmössä), mutta kastelun kanssa on syytä varoa, sillä pienet taimet huuhtoutuvat helposti veden mukana mullan koloihin tai ruukun reunoille. Alussa kastelu onkin parasta toteuttaa sumuttamalla. Kasvi kasvaa 1,5m korkuiseksi ja on kukkiessaan erittäin näyttävä.
Nicotiana glauca
Kasvatus
Nicotiana glauca on ikivihreä puu, joka kasvaa 3m korkuiseksi ja saman levyiseksi pensaikoksi. Kasvi viihtyy monenlaisissa multatyypeissä, mutta on herkkä maaperän liialle märkyydelle. Kylvä siemenet hyvin läpäisevään, paakkuuntumattomaan taimimultaan, pieniin alta avoimiin ruukkuihin. Kasvi kestää noin -5C pakkasia, joten sitä voi kasvattaa kesäisin ulkonakin. Talveksi kasvit on syytä siirtää sisätiloihin, mikäli haluaa kasvattaa kasvia monivuotisena.
Kylvä siemenet mullan pinnalle, sumuta multa kosteaksi ja peitä ruukku muovikelmulla tms. kosteuden ylläpitämiseksi. Siemenet itävät huoneenlämmössä 10-20 päivän kuluessa kylvöstä. N. glauca tarvitsee yli 14h valoisan jakson / vrk alkaakseen kukkia.
Nicotiana glauca on ikivihreä puu, joka kasvaa 3m korkuiseksi ja saman levyiseksi pensaikoksi. Kasvi viihtyy monenlaisissa multatyypeissä, mutta on herkkä maaperän liialle märkyydelle. Kylvä siemenet hyvin läpäisevään, paakkuuntumattomaan taimimultaan, pieniin alta avoimiin ruukkuihin. Kasvi kestää noin -5C pakkasia, joten sitä voi kasvattaa kesäisin ulkonakin. Talveksi kasvit on syytä siirtää sisätiloihin, mikäli haluaa kasvattaa kasvia monivuotisena.
Kylvä siemenet mullan pinnalle, sumuta multa kosteaksi ja peitä ruukku muovikelmulla tms. kosteuden ylläpitämiseksi. Siemenet itävät huoneenlämmössä 10-20 päivän kuluessa kylvöstä. N. glauca tarvitsee yli 14h valoisan jakson / vrk alkaakseen kukkia.
Achillea millefolium
Kasvatus
Suomen luonnostakin tuttu Achillea millefolium eli siankärsämö viihtyy miltei minkälaisissa kasvuoloissa tahansa, mutta suosii hyvin vettä läpäisevää multaa ja runsasta valoa. Kasvi kuitenkin sietää varjoa, joten vähäisempikin auringonpaiste tai pieni keinovalo riittää sen kasvattamiseen. Kasvit ovat pitkäikäisempiä ravinneköyhässä mullassa, eivätkä kärsi emäksisestäkään maaperästä. Taimivaiheen ohitettuaan siankärsämöt kestävät huomattavaa kuivuutta, joten kastelun kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka.
Siankärsämön juuri kasvaa nopeasti laajalle alueelle, ja ulkona sitä voi olla vaikea kitkeä, kun se kerran on löytänyt hyvän kasvupaikan. Se on erittäin hyvä kasvi muiden kasvien rinnalla kasvatettavaksi, sillä se parantaa ympäröivien kasvien vointia ja lisää niiden eteeristen öljyjen pitoisuuksia ja tekee niistä näin kestävämpiä tuholaisia vastaan.
Siemenet itävät 1-3kk kuluessa istutuksesta. Kun taimet ovat kyllin suuria käsiteltäväksi, kannattaa ne siirtää omiin kasvuastioihinsa, sillä ne tarvitsevat runsaasti juuritilaa. Kasvia voidaan siementen lisäksi lisätä jakamalla multapaakku osiin ja istuttamalla ne uusiin ruukkuihin.
Suomen luonnostakin tuttu Achillea millefolium eli siankärsämö viihtyy miltei minkälaisissa kasvuoloissa tahansa, mutta suosii hyvin vettä läpäisevää multaa ja runsasta valoa. Kasvi kuitenkin sietää varjoa, joten vähäisempikin auringonpaiste tai pieni keinovalo riittää sen kasvattamiseen. Kasvit ovat pitkäikäisempiä ravinneköyhässä mullassa, eivätkä kärsi emäksisestäkään maaperästä. Taimivaiheen ohitettuaan siankärsämöt kestävät huomattavaa kuivuutta, joten kastelun kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka.
Siankärsämön juuri kasvaa nopeasti laajalle alueelle, ja ulkona sitä voi olla vaikea kitkeä, kun se kerran on löytänyt hyvän kasvupaikan. Se on erittäin hyvä kasvi muiden kasvien rinnalla kasvatettavaksi, sillä se parantaa ympäröivien kasvien vointia ja lisää niiden eteeristen öljyjen pitoisuuksia ja tekee niistä näin kestävämpiä tuholaisia vastaan.
Siemenet itävät 1-3kk kuluessa istutuksesta. Kun taimet ovat kyllin suuria käsiteltäväksi, kannattaa ne siirtää omiin kasvuastioihinsa, sillä ne tarvitsevat runsaasti juuritilaa. Kasvia voidaan siementen lisäksi lisätä jakamalla multapaakku osiin ja istuttamalla ne uusiin ruukkuihin.
Withania somnifera
Kasvatus
Withania somnifera eli rohtokoisio on chilien sukuinen ja melko lailla ulkoisestikin chiliä muistuttava pensas, joka on erittäin helppo kasvatettava. Kasvi vaatii jonkin verran ravinteita, mutta istuttaessa on hyvä käyttää vähäravinteista multaa, josta taimet myöhemmin siirretään ravinteikkaampaan kukkamultaan, kun ne ovat kyllin isoja helposti käsiteltäviksi. Mullan tulee olla hyvin vettä läpäisevää ja paakkuuntumatonta. Kastemadoista on suuresti hyötyä, koska ne pitävät mullan kuohkeana, ja kasvin juuri (pääasiallinen käytettävä osa) pysyy terveenä ja kasvaa hyvän kokoiseksi.
Suurin osa siemenistä itää kahden viikon aikana kylvämisestä. Kylvä siemenet chilien tapaan vain muutaman millimetrin multakerroksen alle ja pidä multa kosteana. Kasvi kestää huonosti kylmää, joten ulkona kasvatettaessa esikasvatus sisällä on suositeltavaa, ja kasvit kannattaa siirtää ulos vasta kesäkuussa, kun yöpakkaset ovat varmasti takanapäin.
Withania somnifera kasvaa 1m korkuiseksi ja 0,5m levyiseksi pensaaksi nopeasti, kunhan se saa riittävästi valoa. Ruukussa kasvatettaessa on ehdottoman tärkeää käyttää alta avointa ruukkua, sillä kasvin juuret ovat herkkiä liikakastelusta aiheutuvalle juurimädälle, mikäli ne joutuvat olemaan pitkiä aikoja läpimärässä mullassa.
Withania somnifera eli rohtokoisio on chilien sukuinen ja melko lailla ulkoisestikin chiliä muistuttava pensas, joka on erittäin helppo kasvatettava. Kasvi vaatii jonkin verran ravinteita, mutta istuttaessa on hyvä käyttää vähäravinteista multaa, josta taimet myöhemmin siirretään ravinteikkaampaan kukkamultaan, kun ne ovat kyllin isoja helposti käsiteltäviksi. Mullan tulee olla hyvin vettä läpäisevää ja paakkuuntumatonta. Kastemadoista on suuresti hyötyä, koska ne pitävät mullan kuohkeana, ja kasvin juuri (pääasiallinen käytettävä osa) pysyy terveenä ja kasvaa hyvän kokoiseksi.
Suurin osa siemenistä itää kahden viikon aikana kylvämisestä. Kylvä siemenet chilien tapaan vain muutaman millimetrin multakerroksen alle ja pidä multa kosteana. Kasvi kestää huonosti kylmää, joten ulkona kasvatettaessa esikasvatus sisällä on suositeltavaa, ja kasvit kannattaa siirtää ulos vasta kesäkuussa, kun yöpakkaset ovat varmasti takanapäin.
Withania somnifera kasvaa 1m korkuiseksi ja 0,5m levyiseksi pensaaksi nopeasti, kunhan se saa riittävästi valoa. Ruukussa kasvatettaessa on ehdottoman tärkeää käyttää alta avointa ruukkua, sillä kasvin juuret ovat herkkiä liikakastelusta aiheutuvalle juurimädälle, mikäli ne joutuvat olemaan pitkiä aikoja läpimärässä mullassa.
Lactuca virosa
Kasvatus
Lactuca virosa eli rohtosalaatti suosii hiekkaista maata ja runsasta valoa. Kylvä pitkulaiset, havunneulasen muotoiset siemenet multaan pystysuuntaisesti painamalla multaan. Pidä multa kosteana, kunnes siemenet itävät. Isolehtiset taimet vaativat runsasta kastelua, eivätkä saa päästä kuivumaan. Lehtiä on hyvä sumutella ajoittain, jotta niistä tulee muhkeat ja hyvinvoivat. Siemenet itävät yleensä erittäin nopeasti, useimmiten alle kahdessa viikossa.
Kaksivuotinen kasvi kasvaa 1,8m korkuiseksi ja hyvässä valossa se on erittäin tuuhea. Lehdet ovat aavistuksen kitkerämpiä, kuin pitkälle jalostetut salaattilajikkeet. Lactuca virosa viihtyy ainakin Etelä-Suomessa myös ulkona.
Lactuca virosa eli rohtosalaatti suosii hiekkaista maata ja runsasta valoa. Kylvä pitkulaiset, havunneulasen muotoiset siemenet multaan pystysuuntaisesti painamalla multaan. Pidä multa kosteana, kunnes siemenet itävät. Isolehtiset taimet vaativat runsasta kastelua, eivätkä saa päästä kuivumaan. Lehtiä on hyvä sumutella ajoittain, jotta niistä tulee muhkeat ja hyvinvoivat. Siemenet itävät yleensä erittäin nopeasti, useimmiten alle kahdessa viikossa.
Kaksivuotinen kasvi kasvaa 1,8m korkuiseksi ja hyvässä valossa se on erittäin tuuhea. Lehdet ovat aavistuksen kitkerämpiä, kuin pitkälle jalostetut salaattilajikkeet. Lactuca virosa viihtyy ainakin Etelä-Suomessa myös ulkona.
Anadenanthera colubrina
Kasvatus
Anadenanthera colubrina on homeille herkkä, joten idätyksessä on syytä hankkia avuksi vetyperoksidia (3% liuosta saa apteekista). Laimenna liuos vielä veteen, jotta saat siitä vetyperoksidipitoisuudeltaan 1-2 prosenttista ja laita siemenet syntyneeseen sekoitukseen vaikkapa minigrip-pussissa. Minigrip-pussi on kätevä idätyksessä, koska se on vesitiivis ja sen saa kätevästi suljettua, jottei bakteereja ja itiöitä pääse käsiksi siemeniin. Aseta pussi lämpimään ja pimeään paikkaan, jossa lämpötila on 25-30C. Tällainen paikka on useimmissa kodeissa esimerkiksi jääkaapin päällä oleva kaappi, koska jääkaapin tuottama hukkalämpö poistuu ylöspäin. Anna siementen hautua yön yli.
Seuraavana päivänä on aika istuttaa siemenet. Mullan on syytä olla hyvin vettä läpäisevää, sekä vähäravinteista. Varmuuden vuoksi multa on hyvä steriloida esimerkiksi asettamalla se savuruukuissa uuniin, ja lämmittämällä sitä sadassa asteessa parikymmentä minuuttia. Kun otat mullan uunista, anna sen jäähtyä kunnolla, ennen kuin kylvät siemenet. Litteät siemenet haudataan pystysuuntaisesti, kuten kyljellään oleva kolikko (ei kruuna, eikä klaava) juuri sellaiseen syvyyteen, että niiden reuna ei jää näkyviin mullan pinnalle. Liian syvälle hautaaminen hidastaa itämistä, kun taas pinnalle jääneet siemenen osat ovat vaarassa homehtua. Kastele multa samalla vetyperoksidiseoksella, jota käytit aiemmin idättämiseen, ja peitä ruukku vaikkapa muovikelmulla.
Itäminen tapahtuu muutamien viikkojen kuluessa, mutta kasvi on yhä vaarassa homehtua. Poista kelmu, jotta taimet saavat hengittää, ja kastele kitsaasti vasta, kun multa on kunnolla kuivunut useamman sentin syvyyteen asti. Tämä vahvistaa taimien juuria ja ehkäisee taimipoltteen yms. kasvisairauksien riskiä.
Kasvi tarvitsee runsaasti valoa ja oireilee herkästi huonoille kasvuolosuhteille pudottamalla lehtensä. Tästä se selviää harvoin, ellei ole päässyt jo kasvamaan tukevan kokoiseksi. Anadenanthera colubrina on luonnossa suuri ja näyttävä puu, ja sen kasvattaminen bonsaina on erittäin palkitsevaa.
Anadenanthera colubrina on homeille herkkä, joten idätyksessä on syytä hankkia avuksi vetyperoksidia (3% liuosta saa apteekista). Laimenna liuos vielä veteen, jotta saat siitä vetyperoksidipitoisuudeltaan 1-2 prosenttista ja laita siemenet syntyneeseen sekoitukseen vaikkapa minigrip-pussissa. Minigrip-pussi on kätevä idätyksessä, koska se on vesitiivis ja sen saa kätevästi suljettua, jottei bakteereja ja itiöitä pääse käsiksi siemeniin. Aseta pussi lämpimään ja pimeään paikkaan, jossa lämpötila on 25-30C. Tällainen paikka on useimmissa kodeissa esimerkiksi jääkaapin päällä oleva kaappi, koska jääkaapin tuottama hukkalämpö poistuu ylöspäin. Anna siementen hautua yön yli.
Seuraavana päivänä on aika istuttaa siemenet. Mullan on syytä olla hyvin vettä läpäisevää, sekä vähäravinteista. Varmuuden vuoksi multa on hyvä steriloida esimerkiksi asettamalla se savuruukuissa uuniin, ja lämmittämällä sitä sadassa asteessa parikymmentä minuuttia. Kun otat mullan uunista, anna sen jäähtyä kunnolla, ennen kuin kylvät siemenet. Litteät siemenet haudataan pystysuuntaisesti, kuten kyljellään oleva kolikko (ei kruuna, eikä klaava) juuri sellaiseen syvyyteen, että niiden reuna ei jää näkyviin mullan pinnalle. Liian syvälle hautaaminen hidastaa itämistä, kun taas pinnalle jääneet siemenen osat ovat vaarassa homehtua. Kastele multa samalla vetyperoksidiseoksella, jota käytit aiemmin idättämiseen, ja peitä ruukku vaikkapa muovikelmulla.
Itäminen tapahtuu muutamien viikkojen kuluessa, mutta kasvi on yhä vaarassa homehtua. Poista kelmu, jotta taimet saavat hengittää, ja kastele kitsaasti vasta, kun multa on kunnolla kuivunut useamman sentin syvyyteen asti. Tämä vahvistaa taimien juuria ja ehkäisee taimipoltteen yms. kasvisairauksien riskiä.
Kasvi tarvitsee runsaasti valoa ja oireilee herkästi huonoille kasvuolosuhteille pudottamalla lehtensä. Tästä se selviää harvoin, ellei ole päässyt jo kasvamaan tukevan kokoiseksi. Anadenanthera colubrina on luonnossa suuri ja näyttävä puu, ja sen kasvattaminen bonsaina on erittäin palkitsevaa.
Desmanthus illinoensis
Kasvatus
Desmanthus illinoensis tarvitsee kostean maaperän, joka kuitenkin läpäisee hyvin vettä ja kuivuu nopeasti. Käytä siis alta avointa ruukkua. Kasvi tarvitsee erittäin paljon valoa. Se kuuluu papujen sukuun ja muiden samansukuisten kasvien tapaan sen juuret ovat symbioottisia tiettyjen maaperän bakteerien kanssa. Niiden avulla se pystyy rikastamaan kasvupaikkaansa sitomalla siihen ilmasta typpeä.
Siemenet itävät parhaiten, kun niitä liottaa 12 tunnin ajan ennen kylvämistä. Kasvi on monivuotinen ja kasvaa 1,3m korkuiseksi. Näyttävien lehtien ja kukintojensa takia D. illinoensisiksen kasvattaminen bonsaina on erittäin palkitsevaa.
Desmanthus illinoensis tarvitsee kostean maaperän, joka kuitenkin läpäisee hyvin vettä ja kuivuu nopeasti. Käytä siis alta avointa ruukkua. Kasvi tarvitsee erittäin paljon valoa. Se kuuluu papujen sukuun ja muiden samansukuisten kasvien tapaan sen juuret ovat symbioottisia tiettyjen maaperän bakteerien kanssa. Niiden avulla se pystyy rikastamaan kasvupaikkaansa sitomalla siihen ilmasta typpeä.
Siemenet itävät parhaiten, kun niitä liottaa 12 tunnin ajan ennen kylvämistä. Kasvi on monivuotinen ja kasvaa 1,3m korkuiseksi. Näyttävien lehtien ja kukintojensa takia D. illinoensisiksen kasvattaminen bonsaina on erittäin palkitsevaa.
Passiflora incarnata
Kasvatus
Passiflora incarnatan idätys on hieman tavallista konstikkaampaa. Tarvitset mieluiten kynsisakset ja jonkin verran sorminäppäryyttä, jotta pääset alkuun. Siemenistä on syytä leikata terävimmästä kohdasta pois pienen pieni palanen. Tämä nopeuttaa itämistä huomattavasti, sillä ilman esikäsittelyä itämisaika on 1-12 kuukautta, mutta käsittelyn jälkeen vain muutamia viikkoja, korkeintaan kuukauden. Saksien kanssa huitoessa on kuitenkin syytä olla tarkkana, ettei itu sisällä vahingoitu, vaan siemenen kuorta poistaa vain juuri ja juuri tarpeeksi, jotta vesi pääsee sisälle.
Tämän esikäsittelyn jälkeen siemeniä on syytä liottaa lämpimässä 12 tuntia, jonka aikana siemenkuori pehmenee ja itu alkaa kasvaa. Sitten ne voi istuttaa multaan alle puolen sentin syvyyteen.
P. incarnata ei siedä liian märkää multaa, joten käytä ehdottomasti alta avointa ruukkua, sekä paakkuuntumatonta multaa, jotta kasvin juuret eivät lillu mutavellissä. Mullan on myös hyvä olla melko vähäravinteista. Kastele vasta, kun multa on päältä kuivunut parin sentin syvyyteen, jotta homeita ei pääse muodostumaan.
Huomioitavaa kärsimyskukan kasvattamisessa on, että tarvitset kaksi eri kasviyksilöä, mikäli haluat kasvin tekevän hedelmiä, sillä kasvi on itsesteriili. Hyvässä hoidossa tämä köynnös voi saavuttaa lyhyessä ajassa jopa kuuden metrin pituuden.
Passiflora incarnatan idätys on hieman tavallista konstikkaampaa. Tarvitset mieluiten kynsisakset ja jonkin verran sorminäppäryyttä, jotta pääset alkuun. Siemenistä on syytä leikata terävimmästä kohdasta pois pienen pieni palanen. Tämä nopeuttaa itämistä huomattavasti, sillä ilman esikäsittelyä itämisaika on 1-12 kuukautta, mutta käsittelyn jälkeen vain muutamia viikkoja, korkeintaan kuukauden. Saksien kanssa huitoessa on kuitenkin syytä olla tarkkana, ettei itu sisällä vahingoitu, vaan siemenen kuorta poistaa vain juuri ja juuri tarpeeksi, jotta vesi pääsee sisälle.
Tämän esikäsittelyn jälkeen siemeniä on syytä liottaa lämpimässä 12 tuntia, jonka aikana siemenkuori pehmenee ja itu alkaa kasvaa. Sitten ne voi istuttaa multaan alle puolen sentin syvyyteen.
P. incarnata ei siedä liian märkää multaa, joten käytä ehdottomasti alta avointa ruukkua, sekä paakkuuntumatonta multaa, jotta kasvin juuret eivät lillu mutavellissä. Mullan on myös hyvä olla melko vähäravinteista. Kastele vasta, kun multa on päältä kuivunut parin sentin syvyyteen, jotta homeita ei pääse muodostumaan.
Huomioitavaa kärsimyskukan kasvattamisessa on, että tarvitset kaksi eri kasviyksilöä, mikäli haluat kasvin tekevän hedelmiä, sillä kasvi on itsesteriili. Hyvässä hoidossa tämä köynnös voi saavuttaa lyhyessä ajassa jopa kuuden metrin pituuden.
Argemone mexicana
Kasvatus
Argemone mexicana eli keltapiikkiunikko on muiden unikoiden sukuisten kasvien tapaan syytä istuttaa suoraan lopulliseen kasvupaikkaansa, sillä sen juuret ovat herkät. Se pitää valoisasta ja kuivasta paikasta, ja mullan on syytä olla suhteellisen vähäravinteista. Siemenet itävät 3-4 viikon aikana. Kylvä siemenet mullan pinnalle ja pidä se kosteana, mutta ei läpimärkänä. Kasvi on korkeudeltaan 0,6m ja leveydeltään 0,45m.
Argemone mexicana eli keltapiikkiunikko on muiden unikoiden sukuisten kasvien tapaan syytä istuttaa suoraan lopulliseen kasvupaikkaansa, sillä sen juuret ovat herkät. Se pitää valoisasta ja kuivasta paikasta, ja mullan on syytä olla suhteellisen vähäravinteista. Siemenet itävät 3-4 viikon aikana. Kylvä siemenet mullan pinnalle ja pidä se kosteana, mutta ei läpimärkänä. Kasvi on korkeudeltaan 0,6m ja leveydeltään 0,45m.
Eschscholzia californica
Kasvatus
Eschscholzia californica eli kaliforniantuliunikko on syytä istuttaa valoisaan paikkaan, hiekkapitoiseen ja vähäravinteiseen multaan. Se viihtyy kuumassa ja kuivassa, eikä kasvin siirtäminen ole kovinkaan helppoa (sen juuret vaurioituvat helposti ja kasvi kuolee), joten se on syytä istuttaa suoraan lopulliseen kasvupaikkaansa. Mikäli kuolleet kukat irroitetaan, ennen kuin ne ehtivät tuottaa siemeniä, kasvi jatkaa kukkimista pidemmän aikaa. Itäminen kestää kahdesta kolmeen viikkoa. Kylvä siemenet mullan pinnalle ja pidä se kosteana, mutta ei läpimärkänä. Kasvi on 0,3m korkea ja 0,15m leveä ja erittäin nopeakasvuinen.
Eschscholzia californica eli kaliforniantuliunikko on syytä istuttaa valoisaan paikkaan, hiekkapitoiseen ja vähäravinteiseen multaan. Se viihtyy kuumassa ja kuivassa, eikä kasvin siirtäminen ole kovinkaan helppoa (sen juuret vaurioituvat helposti ja kasvi kuolee), joten se on syytä istuttaa suoraan lopulliseen kasvupaikkaansa. Mikäli kuolleet kukat irroitetaan, ennen kuin ne ehtivät tuottaa siemeniä, kasvi jatkaa kukkimista pidemmän aikaa. Itäminen kestää kahdesta kolmeen viikkoa. Kylvä siemenet mullan pinnalle ja pidä se kosteana, mutta ei läpimärkänä. Kasvi on 0,3m korkea ja 0,15m leveä ja erittäin nopeakasvuinen.
Ephedra sinica
Kasvatus
Ephedra sinica (Ma Huang) on Aasiasta kotoisin oleva, suhteellisen kuivassa ja vähäravinteisessa mullassa viihtyvä kasvi, joka on erittäin helppo idättää. Hautaa siemenet muutaman millimetrin syvyyteen ja pidä multa kosteana. Itäminen tapahtuu muutaman viikon sisällä kylvämisestä. Kasvi hyötyy suuresti valosta ja kasvaa hyvissä olosuhteissa erittäin nopeasti 0,4m korkuiseksi ja pensasmaiseksi.
Ephedra sinica (Ma Huang) on Aasiasta kotoisin oleva, suhteellisen kuivassa ja vähäravinteisessa mullassa viihtyvä kasvi, joka on erittäin helppo idättää. Hautaa siemenet muutaman millimetrin syvyyteen ja pidä multa kosteana. Itäminen tapahtuu muutaman viikon sisällä kylvämisestä. Kasvi hyötyy suuresti valosta ja kasvaa hyvissä olosuhteissa erittäin nopeasti 0,4m korkuiseksi ja pensasmaiseksi.
Scutellaria lateriflora
Kasvatus
Scutellaria lateriflora eli rohtovuohennokka on valon suhteen vaativa kasvatettava. Se viihtyy suorassa auringonpaisteessa. Kasvi ei ole tarkka mullan suhteen, mutta kärsii helposti kuivuudesta, joten huolellinen kastelu on tärkeää. Runsasravinteisessa mullassa S. lateriflora on lyhytikäisempi, kuin suhteellisen köyhässä maaperässä. Kasvi on noin 0,6m korkea ja 0,4m leveä.
Peitä siemenet vain juuri ja juuri mullan alle. Parhaan itävyyden saat 1-2kk kylmästratifiointikäsittelyllä ennen kylvöä. Itäminen tapahtuu 20C lämmössä muutamissa viikoissa.
Scutellaria lateriflora eli rohtovuohennokka on valon suhteen vaativa kasvatettava. Se viihtyy suorassa auringonpaisteessa. Kasvi ei ole tarkka mullan suhteen, mutta kärsii helposti kuivuudesta, joten huolellinen kastelu on tärkeää. Runsasravinteisessa mullassa S. lateriflora on lyhytikäisempi, kuin suhteellisen köyhässä maaperässä. Kasvi on noin 0,6m korkea ja 0,4m leveä.
Peitä siemenet vain juuri ja juuri mullan alle. Parhaan itävyyden saat 1-2kk kylmästratifiointikäsittelyllä ennen kylvöä. Itäminen tapahtuu 20C lämmössä muutamissa viikoissa.
Leonotis nepetifolia
Kasvatus
Leonotis nepetifolia on helppo idättää. Kylvä siemenet valoisassa, lämpimässä paikassa mullan pinnalle, sillä ne tarvitsevat valoa itämiseen. Siemenet voi painaa kevyesti maan sisään, mutta ne eivät saa peittyä. Pidä multa jatkuvasti kosteana, mutta älä litimärkänä, sillä se lisää homeiden riskiä. Itäminen kestää yleensä yhdestä kahteen viikkoa.
Kasvi ei ole erityisen tarkka maaperävaatimusten suhteen, vaan viihtyy melkein kaikenlaisessa mullassa. Leonotis kasvaa nopeasti ja vaatii paljon juuritilaa, joten taimet on syytä istuttaa isompiin ruukkuihin heti, kun kasvussa ilmenee hidastumista. Multa ei saisi olla liian savimaista ja tiivistä, joten siihen voi sekoittaa kevytsoraa tai hiekkaa paremman vedenläpäisevyyden takaamiseksi. Käytä mieluiten alta avointa ruukkua, jotta ylimääräinen vesi pääsee vapaasti virtaamaan pois.
Olemme kasvattaneet Leonotista pihamaalla Turussa, ja se pärjää yksivuotisena kesäkasvina ainakin täällä Etelä-Suomessa mainiosti. Ulkona kasvaneen kasvin lehdet olivat helposti kolme-neljä kertaa isompia, kuin sisällä riutuneen sisaruksen, joka idätettiin samasta siemenerästä.
Leonotis nepetifolia ei ainakaan Suomessa pysty saamaan liikaa valoa, joten kasvupaikan on hyvä olla suorassa auringonpaisteessa, tai sisällä kasvattaessa keinovalaistus on suositeltavaa, vaikkakaan ei aivan vältätmätöntä. Kasvi voi kasvaa useamman metrin korkuiseksi ja on erittäin näyttävä. Sen lisääminen pistokkailla on erittäni helppoa; riittää, kun katkaistun kasvinosan työntää multaan – uusia juuria alkaa muodostua yleensä muutamassa viikossa. Juurrutushormonin (kuten BioBizzin RootJuice) käyttäminen voi nopeuttaa juurtumista.
Leonotis nepetifolia on helppo idättää. Kylvä siemenet valoisassa, lämpimässä paikassa mullan pinnalle, sillä ne tarvitsevat valoa itämiseen. Siemenet voi painaa kevyesti maan sisään, mutta ne eivät saa peittyä. Pidä multa jatkuvasti kosteana, mutta älä litimärkänä, sillä se lisää homeiden riskiä. Itäminen kestää yleensä yhdestä kahteen viikkoa.
Kasvi ei ole erityisen tarkka maaperävaatimusten suhteen, vaan viihtyy melkein kaikenlaisessa mullassa. Leonotis kasvaa nopeasti ja vaatii paljon juuritilaa, joten taimet on syytä istuttaa isompiin ruukkuihin heti, kun kasvussa ilmenee hidastumista. Multa ei saisi olla liian savimaista ja tiivistä, joten siihen voi sekoittaa kevytsoraa tai hiekkaa paremman vedenläpäisevyyden takaamiseksi. Käytä mieluiten alta avointa ruukkua, jotta ylimääräinen vesi pääsee vapaasti virtaamaan pois.
Olemme kasvattaneet Leonotista pihamaalla Turussa, ja se pärjää yksivuotisena kesäkasvina ainakin täällä Etelä-Suomessa mainiosti. Ulkona kasvaneen kasvin lehdet olivat helposti kolme-neljä kertaa isompia, kuin sisällä riutuneen sisaruksen, joka idätettiin samasta siemenerästä.
Leonotis nepetifolia ei ainakaan Suomessa pysty saamaan liikaa valoa, joten kasvupaikan on hyvä olla suorassa auringonpaisteessa, tai sisällä kasvattaessa keinovalaistus on suositeltavaa, vaikkakaan ei aivan vältätmätöntä. Kasvi voi kasvaa useamman metrin korkuiseksi ja on erittäin näyttävä. Sen lisääminen pistokkailla on erittäni helppoa; riittää, kun katkaistun kasvinosan työntää multaan – uusia juuria alkaa muodostua yleensä muutamassa viikossa. Juurrutushormonin (kuten BioBizzin RootJuice) käyttäminen voi nopeuttaa juurtumista.
Leonurus cardiaca
Kasvatus
Leonurus cardiaca eli nukula on helppohoitoinen kasvi, joka viihtyy useimmissa maaperätyypeissä, suosien vähäravinteista kasvupaikkaa. Kasvia on viljelty sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Kasvi tuoksuu käsiteltäessä miellyttävältä. Ulkona, hyvissä kasvuolosuhteissa kasvi tekee siemeniä, jotka putoavat kasvin juurelle, taaten näin säilyvyyden talven yli. Kastelu on hyvä tehdä vasta kun multa on kunnolla kuivunut sentin-parin syvyyteen asti. Kuivuus saattaa kuitenkin helposti tappaa kasvin, joten kastelusta on pidettävä huolta.
Nukulan siemeniä ei tarvitse peittää syvälle maahan, vaan riittää, että ne ripottelee mullan päälle, ja painaa niitä kevyesti maan sisään tasaisella esineellä. Siirrä taimet omiin ruukkuihinsa, kun ne ovat riittävän suuria käsiteltäviksi. Kasvin voi kesällä istuttaa myös ulos.
Kasvi viihtyy puolivarjoisassa ja suorassa auringonpaisteessa. Se kasvaa 1m korkeaksi ja 0,5m leveäksi. Sen lisääminen pistokkailla on erittäni helppoa; riittää, kun katkaistun kasvinosan työntää multaan – uusia juuria alkaa muodostua yleensä muutamassa viikossa. Juurrutushormonin (kuten BioBizzin RootJuice) käyttäminen voi nopeuttaa juurtumista.
Leonurus cardiaca eli nukula on helppohoitoinen kasvi, joka viihtyy useimmissa maaperätyypeissä, suosien vähäravinteista kasvupaikkaa. Kasvia on viljelty sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Kasvi tuoksuu käsiteltäessä miellyttävältä. Ulkona, hyvissä kasvuolosuhteissa kasvi tekee siemeniä, jotka putoavat kasvin juurelle, taaten näin säilyvyyden talven yli. Kastelu on hyvä tehdä vasta kun multa on kunnolla kuivunut sentin-parin syvyyteen asti. Kuivuus saattaa kuitenkin helposti tappaa kasvin, joten kastelusta on pidettävä huolta.
Nukulan siemeniä ei tarvitse peittää syvälle maahan, vaan riittää, että ne ripottelee mullan päälle, ja painaa niitä kevyesti maan sisään tasaisella esineellä. Siirrä taimet omiin ruukkuihinsa, kun ne ovat riittävän suuria käsiteltäviksi. Kasvin voi kesällä istuttaa myös ulos.
Kasvi viihtyy puolivarjoisassa ja suorassa auringonpaisteessa. Se kasvaa 1m korkeaksi ja 0,5m leveäksi. Sen lisääminen pistokkailla on erittäni helppoa; riittää, kun katkaistun kasvinosan työntää multaan – uusia juuria alkaa muodostua yleensä muutamassa viikossa. Juurrutushormonin (kuten BioBizzin RootJuice) käyttäminen voi nopeuttaa juurtumista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
